Opinnäytetyön tarkoituksena on ottaa selvää, kuinka lainsäädäntö eroaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdyissä kaupoissa verrattuna elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien keskenään tekemiin kauppoihin. Lakia osamaksukaupasta sovelletaan silloin, kun sopimuksen molemmat osapuolet ovat elinkeinonharjoittajia tai kuluttajia, kun taas elinkeinonharjoittajan tarjotessa hyödykkeitä kuluttajalle on sovellettava kuluttajansuojalakia. Työ tehdään toimeksiantajan, Etelä-Savon ulosottoviraston näkökulmasta, joten erityisesti tarkastelun kohteena on osamaksulla ostetun esineen takaisinottoon ja tilitykseen liittyvät asiat.

Teoreettinen viitekehys koostuu osamaksukaupasta ja siihen liittyvästä säännöstelystä, sekä ulosotosta ja sen tehtävistä. Tutkimusmenetelmänä työssä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kyseessä on kirjoituspöytätutkimus, jossa materiaalina on käytetty aiheeseen kuuluvia lakeja ja niiden valmisteluasiakirjoja, oikeustapauksia, toimeksiantajalta saatuja virka-apu- ja tilityspöytäkirjoja sekä sisäisiä ohjemateriaaleja. Osittain työssä on käytetty havainnointia, joka koostuu tutkijan aikaisemmasta kokemuksesta aiheen parissa.

Tutkimuksen tulokset saatiin selville etsimästä aineistosta merkittävät kohdat ja käymällä ne yksityiskohtaisesti läpi. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että kuluttajansuojalakiin on otettu joitakin kuluttajaa suojaavia helpotuksia ja etuja, joita ei osamaksukauppalaissa ole. Kuluttajansuojalain mukaisesti osamaksukaupassa sovelletaan mitä kyseisen lain 7. luvussa yleisesti on kuluttajaluotoista säädetty. Erot koostuvat muun muassa kuluttajansuojalain pakottavista säännöksistä, jonka mukaan sopimuksessa ei voida sopia kuluttajan vahingoksi. Osa sääntelystä on melko uutta, ja perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin kulutusluottosopimuksista täytäntöönpanoon.

Tutkimusta voidaan pitää luotettavana, sillä se perustuu pääosin voimassaoleviin lakeihin ja niiden pohjalta tehtyihin päätöksiin sekä muihin luotettaviin lähteisiin. Osittain tutkimus sisältää myös kirjoittajan omaa kokemusta sekä perusteltuja näkökulmia aiheesta.

The objective of this thesis was to find out how the law differs in trader and consumer installment purchase contracts and when traders or consumers make contracts themselves. The law of installment purchase applies when both sides are traders or consumers, and consumer protection act must be applied when a trader offers commodities to consumer. This thesis has been done from the commissioner’s point of view, therefore, it was focused especially on the object’s repossession and statement of account.

The theoretical part of this work consists of installment purchase and of its related rules, and of enforcement office and its duties. As research method, a qualitative research method has been used. The work was done as a desk study, along with observation based on the author’s own experiences. Laws, preparation documents, cases, minutes of executive assistance and statements of account and the office’s own instruction materials have been used as sources of research.

Differences between the law of installment purchase and the consumer protection act are based on EU consumer protection directives and universal consumers’ rights. Consumer protection act is obligatory and cannot be disregarded even by contracts to the consumer’s harm. The contract of installment payment details have been specified strictly in both laws. If the contract is not lawful, it is harmful to the seller.

The study can be considered reliable, since it is mainly based on current existing laws and other reliable sources.