Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Suomessa asuvien venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia itsehoitolääkkeiden ostamisesta ja käytöstä Suomessa. Lisäksi on tarkoitus selvittää maahanmuuttajien itsehoitolääkkeiden käyttämisestä, itsehoitolääkkeiden ostamisesta, suomenkielen osaamisen vaikutuksesta ostamisen itsehoitolääkkeitä Suomesta tai ulkomailta.

Tutkimus on määrällinen eli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kohderyhmänä ovat venäjäkieliset maahanmuuttajat. Kysely järjestettiin Tampereella Onnenkieli Oy suomen kielen alkeis- ja jatkokurssilla. Kyselyyn osallistui 14 venäjänkielistä suomen kielen kurssilaista ja 22 venäjänkielistä suomen kielen entistä kurssilaista. Kyselyyn vastasi lisäksi 14 Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun venäjänkielistä maahanmuuttajasairaanhoitajaopiskelijaa, jotka valmistuivat keväällä vuonna 2010. Kysely toteutettiin talven ja kevään aikana 2010 ja siihen osallistui yhtensä 50 venäjäkielistä maahanmuuttajaa. Vastaukset käsiteltiin tilastollisesti. Tulokset esitetään frekvensseinä ja prosentteina.

Maahanmuuttajien vastauksien mukaan maahanmuuttajat käyttävät seuraavia itsehoitolääkkeitä: ruuansulatuskanavan lääkkeitä, kipulääkkeitä, flunssalääkkeitä, vitamiineja, rauhoittavia lääkkeitä, allergiavoiteita ja silmätippoja. Lääkkeiden ostamiseen entisestä kotimaasta vaikuttivat tottumus, halpa hinta, kielen osaaminen, lääkkeen myynti ilman reseptiä, tai se,että ei ollut tietoja olevista vastaavista lääkkeistä Suomessa. Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajista 36 xostavat itsehoitolääkkeitä entisestä kotimaasta ja Suomesta, 14 käyttävät vain Suomesta ostettuja itsehoitolääkkeitä. Suomessa asumisen ajalla ja suomen kielen osaamisella ei todettu olevan yhteyttä lääkkeiden ostamiseen Suomesta. Tutkimustulokset eivät ole valtakunnan tasolla yleistettävissä, mutta tulokset ovat hyvin yleistettävissä tutkimuksen kohdejoukossa.

Tutkimustuloksia ja esiin tulevia kulttuurisia näkemyseroja voidaan hyödyntää terveysalan koulutuksessa. Terveydenhuoltohenkilöstö voi kehittää omia valmiuksia tehdä monikulttuurista hoitotyötä.