Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sairaankuljettajien kokemuksia lapsipotilaan hoitamisesta. Opinnäytetyön toisena tarkoituksena on selvittää, minkälaisia valmiuksia sairaankuljettajat kokevat koulutuksen antaneen lapsipotilaan hoitamiseen. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sairaankuljettajien kokemuksia lisäkoulutuksen tarpeesta lapsipotilaan hoitamiseen.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Laadullisella tutkimusmenetelmällä saadaan parhaiten esiin yksilöiden omat henkilökohtaiset kokemukset. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään sairaankuljetusyrityksen kanssa. Opinnäytetyöhön osallistui kuusi sairaankuljettajaa, joilla on sairaanhoitajan tutkinto.

Opinnäytetyön aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa kyselyä. Avoin kysely toteutettiin opinnäytetyötä varten muodostetulla kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni sairaankuljettajien kokevan lapsipotilaan ensihoitotehtävän haastavampana, jännittävämpänä ja stressaavampana kuin aikuispotilaan ensihoitotehtävän. Sairaankuljettajien tuntemukset lapsipotilaan hoitamisesta olivat hyvin yksilöllisiä. Tuntemukset vaihtelivat ilosta suruun riippuen lapsen voinnista. Jälkipuintia käytiin ensihoitotehtävän jälkeen sekä itsenäisesti että työryhmän kesken.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen olevan puutteellinen lasten ensihoitotyön opetuksen osalta. Sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen koettiin antavan riittämättömät valmiudet lapsipotilaan hoitamiseen ensihoidossa. Voidaankin todeta, että juuri koulutuksen puutteellisuuden vuoksi sairaan-kuljettajat kokivat sekä säännöllisen ylläpitokoulutuksen että lisäkoulutuksen tarvetta niin teoriassa kuin käytännössä.