Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää, millainen Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutuksen käyneiden hoitotyöntekijöiden siirtotaito on, miten he kuormittuvat fyysisesti potilassiirroissa ja millainen merkitys koulutuksella on ollut heidän käytännön työhönsä subjektiivisesti koettuna. Työmme tarkoituksena oli tuottaa tietoa toimeksiantajan ja hoitotyöntekijöiden hyödynnettäväksi. Tarkoituksenamme on myös lisätä omaa tietämystämme potilassiirtoergonomiaan liittyen. Korttikoulutus on kehitetty parantamaan työ- ja potilasturvallisuutta avustajan riskinarvioinnin ja siirtotai-don kehittämisen kautta.

Opinnäytetyössämme käytimme sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Mittareina käytimme siirtotaitoa arvioivaa SOPMAS-mittaria, avointa haastattelua sekä potilassiirtojen kuormittavuuden arviointimenetelmää. Kohderyhmä muodostui viidestä Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutuksen käyneestä hoitotyöntekijästä, jotka olivat iältään 25–50-vuotiaita. Tutkimushenkilöt haastateltiin ja he suorittivat kolme potilassiirtoa, jotka videoitiin tarkempaa havainnointia varten. Avoimet haastattelut analysoimme sisällön analyysiä käyttäen.

Tutkimustulokset osoittivat hoitotyöntekijöiden siirtotaidon olevan keskitasoa. Hoitotyöntekijät kertoivat käyttävänsä koulutuksessa opittuja uusia potilassiirtomenetelmiä työssänsä. He kokivat Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutuksen lisäävän potilassiirtotilanteiden suunnittelua ja apuvälineiden käyttöä sekä vähentävän fyysistä kuormittumista. Potilassiirtojen fyysinen kuormittuvuus oli sopivaa ja ergonomian tilanne suoritetuissa potilassiirroissa oli hyvä. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta Potilassiirtojen Ergonomiakortti® -koulutuksen käyneiden tutkimukseen osallistuneiden hoitotyöntekijöiden kuormittuvan fyysisesti sopivasti ja omaavan keskitasoisen siirtotaidon. Lisäksi koulutus vaikutti myönteisesti heidän käytännön työ-hönsä subjektiivisesti koettuna.