Laurea-Ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Otaniemi Terveyden edistäminen, Ylempi AMK Perhehoitotyö

Christiane Schiemer

Kehitysvammaisten ihmisten asuinympäristön kehittäminen. Lyhdyn palveluiden käyttäjien ja heidän perheidensä näkökulmasta.

Vuosi 2009 Sivumäärä 91

Suositukset, laatukriteerit, lait ja ohjeet ovat varmistettu kehitysvammaisten (KV) ihmisten arvojen ja oikeuksien turvaamiseksi, myös asuinympäristön osalta. Tilastot, aikaisemmat tutkimukset, lakiuudistukset ja asetettujen suositusten ja ohjeiden toteuttaminen korostavat tarvetta yksilökohtaisemmille asuntoratkaisuille ja uusille asumispalveluille, verrattuna ennen yleiseen institutionalisoituun kehitysvammahoitoon. Mukaan ottamisen ja keskinäisen riippuvuussuhteen perspektiivistä terminologiaa “henkilö jolla on kehitysvamma” käytetään viitaten erityisesti ihmisiin, joilla on rajoittunut toimintakyky kasvuiässä alkaneen vamman takia. Tämä tutkielma on osa Helsingin Lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty:n (Lyhty) ja Suomen Raha-automaattiyhdistyksen toteuttamaa projektia.

Tarkoitus on tutkia kehitysvammaisten asuinympäristöä käyttäen hybridimallia käsitteen kehittämisen pohjana. Neljää perhettä (N=4), vanhempia ja heidän aikuisia kehitysvammaisia lapsiaan on haastateltu. Perheet ovat yksityisen voittoa tuottamattoman Lyhty:n asiakkaita. Käsitteen kehittämisen hybridimallia käytetään asuinympäristön määrittämiseen, tutkimiseen ja jalostamiseen kolmessa vaiheessa. Tuonnempana induktiivista sisältöanalyysiä käytetään tiedon sisäistämiseen.

Tulokset käsittävät kuusi asuinympäristöä; hoito-, sosiaalinen-, palvelu-, laajempi-, fyysinen asuinympäristö ja organisaation ympäristö, resurssiensa mukaan määriteltyinä. Siispä resurssit on aktivoitu tukemisen, parantamisen ja vahvistamisen kautta, sekä suuntaamalla niitä (molemminpuolista) osallistumista, myötävaikuttamista, monipuolista elämänsisältöä, henkilökohtaista tukea, asiakkaan aktivoimisen itsenäisyyttä ja henkilökohtaista hoitoa kohtaan. Enemmät arvot kehittyvät tiedosta, joka meni limittäin perustetun ympäristön suhteen. Voimavarojen aktivointi ja arvojen painottaminen ovat merkki keskinäisriippuvuudesta asuinympäristössä.

Jalostetut tulokset johtivat aktivoivan asuinympäristön käsitemalliin, joka painottaa terveyttä edistävää näkökulmaa ja molemminpuolista riippuvuutta asuinympäristöjen välillä eettistä ulottuvuutta korostaen. Asuinympäristön terminologia nousi tuloksien perspektiivistä, edellisistä tutkimuksista ja suuntaviivoista.

Asuinympäristön havainnointimetodien ja kommunikaation tukemisen apuvälineiden avuilla käsitemallien kehittämiseksi suositellaan tiedon hyödyntämistä oikeassa kontekstissa. Asiakasvetoinen ote on suositeltava, kuten myös perheen osallistuminen. Täydentävät näkökulmat asuinympäristöön terveyden edistämisen ammattilaisilta ovat suositeltuja. Painottamalla keskinäisriippuvuuden arvoa kontrolli käytössä olevista resursseista siirtyy ihmisille joilla on kehitysvamma.

Asiasanat Käsiteiden kehittäminen, asuinympäristö, kehitysvamma