Tässä opinnäytetyössä on kuvattu yleisesti yhdistyksen talousraportointia, ja tutkittu, kuinka talousraportointi on toteutettu case-yhdistyksessä. Case-yhdistyksenä on Suomen Lähetysseura, jonka edustajalta saatuun toimeksiantoon työ perustuu. Toimeksiannossa pyydettiin selvittämään Suomen Lähetysseuran talousraportoinnin nykytila teoriaan peilaten. Päähuomio on kiinnitetty tärkeimpiin sidosryhmiin, joiksi nimettiin henkilöstö, toimiva johto eli johtoryhmä, johtokunta, seurakunnat sekä ”suuri yleisö”. Tältä pohjalta tutkimuskysymykseksi muodostui ”Mikä on Suomen Lähetysseuran talousraportoinnin nykytila yleisesti ja tärkeimpien sidosryhmien kannalta?”.

Teoriaosuudessa käsitellään lähdekirjallisuuteen ja voimassa oleviin lakeihin, kuten yhdistyslakiin ja kirjanpitolakiin, perustuen yhdistystoimintaa, ulkoista ja sisäistä laskentatoimea sekä talousraportointia. Teoriaosuus luo näin ollen melko kokonaisvaltaisen kuvan yhdistyksen taloudesta ja siihen liittyvästä raportoinnista. Teoriaosuus toimii perustana tutkimusosuudelle, joka toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmäksi valittiin haastattelut, joiden pohjalta kuvataan Suomen Lähetysseuran talousraportoinnin nykytila ja se, kuinka sidosryhmät kokevat raportoinnin. Sidosryhmien mielipiteet talousraportoinnista perustuvat niiltä saatuun palautteeseen ja Suomen Lähetysseuran työntekijöiden sidosryhmätuntemukseen.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että niin ulkoinen kuin sisäinenkin talousraportointi on kyseisessä yhdistyksessä toteutettu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta varsin mallikkaasti. Ulkoinen talousraportointi noudattaa lakeja ja normeja, kun taas sisäinen talousraportointi näyttää tuottavan yhdistyksen työntekijöille ja johtajille tarvittavat ajankohtaiset tiedot työn- ja päätöksenteon tueksi. Esille nousseet epäkohdat liittyvät seurakuntakannatukseen sekä kehitysyhteistyön hallintomäärärahojen käytön seurantaan. Edellä mainitut ongelmat ovat hyvin konkreettisia ja niihin on mahdollista puuttua ja ne voidaan korjata. Näiden lisäksi ongelmia syntyy aika ajoin siitä, ettei Suomen Lähetysseuran henkilöstö vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta yhdistyksen taloudesta. Olisi tärkeää, että henkilöstö saataisiin kiinnostumaan taloudesta ja näin ollen ymmärtämään vastuunsa sekä omien tekojensa seuraukset.