Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kuntaorganisaatioiden toimistotyöntekijöiden näkemyksiä hiljaisesta tiedosta, siihen liittyvistä siirtämisen keinoista sekä haasteista. Hiljaisesta tiedosta ja sen merkityksestä käydään paljon keskusteluja ja tutkimuksella haluttiin selvittää, miten hiljainen tieto huomioitiin Karkkilan, Lohjan ja Vihdin kuntaorganisaatiossa.

Tietoperustassa käsiteltiin kuntaorganisaatiota, hiljaista tietoa sekä tiedon siirtämisen menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua sekä narratiivista tekstianalyysiä. Teemahaastattelut toteutettiin ryhmissä. Vihdissä pidettiin kaksi haastattelua, Karkkilassa ja Lohjalla molemmissa yksi. Ryhmähaastatteluihin osallistui Karkkilassa kolme, Lohjalla yhdeksän ja Vihdissä seitsemän toimistotyöntekijää. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi haastatelluilta pyydettiin vastauksia haastattelukysymyksiin myös kirjallisesti. Narratiivisessa analyysissä tarkoituksena oli muodostaa yksittäisistä asioista tarina.

Tutkimustuloksissa havaittiin yhteisiä tekijöitä, jotka koettiin hiljaisen tiedon siirtämisen kannalta merkittäviksi. Tuloksista nousi esiin hiljaisen tiedon säilyttämisen edellytyksiä, joiden avulla mahdollistettaisiin työntekijän onnistunut irtaantuminen organisaatiosta. Tuloksissa esitettiin viisi hiljaisen tiedon siirtämisen edellytystä: pitkät sijaisjärjestelyt, ennakointi, tieto ei saa pysäyttää toimintaa, työhyvinvointi ja huomion kiinnittäminen työn kannalta oleellisiin asioihin.

Johtopäätöksinä voitiin esittää, että esimiehillä ja organisaatiokulttuurilla on merkittävä vaikutus hiljaisen tiedon siirtämiseen kuntaorganisaatioissa. Tulevaisuudessa organisaatioiden tulisi huomioida enemmän hiljainen tieto ja kohdistaa tiedon siirtämiseen konkreettisia toimenpiteitä.

Jatkotutkimusaiheena esitettiin hiljaiseen tietoon liittyvien oleellisten tietojen siirtäminen, kun organisaatiossa on kyseessä muutostilanne. Jatkotutkimuksessa tulisi myös tarkastella hiljaista tietoa toisen organisaation jäsenen kautta. Oman hiljaisen tiedon havaitseminen koettiin hankalaksi, mutta toinen organisaatiossa työskentelevä voisi nähdä asiat eri tavalla ja siten tuoda esiin asioita, joita nyt ei pystytty havaitsemaan.