Laurea ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Global Health and Crisis Management Sairaanhoitaja (Ylempi AMK) Elisa Rinta-Lusa Raskausajan anemia ja sen vaikutukset perinataaliaikaan - rekisteritutkimus yksisikiöisillä synnyttäjillä Suomessa vuosina 2006–2020 Vuosi 2022 Sivumäärä 54

Opinnäytetyön tarkoituksena oli korostaa optimaalisen rauta-arvojen tärkeyttä estämään raskaudenaikaista anemiaa ja selvittää, miten äidin raskauden aikainen anemia vaikuttaa raskauteen, synnytykseen ja syntyvään lapseen. Tavoitteena oli verrata perinataaliajan tuloksia niiden aneemisten ja ei-aneemisten odottajien kesken, jotka synnyttivät Suomessa 2006–2020 välisenä aikana ja joilla oli yksisikiöinen raskaus. Toisena tavoitteena oli arvioida, miten raskauden aikainen anemia on kehittynyt Suomessa tutkittavan 15 vuoden ajanjakson aikana sekä identifioida aineiston pohjalta niin riskitekijöitä kuin anemialta suojaavia tekijöitä.

Anemia on yksi suurimmista terveysongelmista maailmassa. Se on pysynyt vuodesta toiseen yhtenä suurimmista raskausajan terveysongelmista ja se on yhdistetty useisiin haitallisiin perinataaliajan tuloksiin niin matalan, keski-, kuin korkean tulotason maissa. Raudanpuute on anemian pääsyy, ja yksi syy sille on lisääntynyt raudantarve raskausaikana. Rautalisän käyttö on maailmanlaajuisesti kustannustehokas ennaltaehkäisevä keino anemiaa vastaan yhdessä muiden ravinteiden kanssa ja sitä käytetään myös anemian hoidossa ensisijaisesti.

Aineisto opinnäytetyölle on johdettu Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä Suomen syntymärekisteristä, n= 813555. Raskauden aikainen anemia on tilastoitu, jos hemoglobiinitaso on raskausaikana <100 g/l. Raskauden aikaisen anemian vaikutus perinataaliajan tuloksiin analysoitiin tilastollisen analyysin avulla. Kokonaisesiintyvyys raskausajan anemialle on noussut vuosien saatossa, ollen tässä aineistossa 3,6 %. Tutkittaessa ei-aneemisten ja aneemisten synnyttäjien välisiä eroja, tilastollisesti merkittävästi enemmän havaittiin keisarileikkauksia, raskausdiabetesta, etistä istukkaa, edeltäviä hedelmöityshoitoja, synnytyksen käynnistyksiä, verensiirtoja, istukan ennenaikaista irtoamista, vastasyntyneen valvontaosastohoitojaksoja sekä ennenaikaisia synnytyksiä (<37 raskausviikkoa) anemia diagnoosin saaneiden ryhmässä. Taustamuuttujien huomioinnin jälkeen suurin todennäköisyyskerroin (odd ratio) saatiin etiselle istukalle ja verensiirrolle, kun taas raskausajan komplikaatioista kouristus sekä pienipainoisuus raskausviikkoihin nähden (small for gestational age, SGA) saivat pienimmät kertoimet ilman tilastollista merkitsevyyttä. Riskitekijöiksi raskausajan anemialle voidaan tulosten perustella luokitella ikä <19 v, alipainoisuus (BMI <18,5), yksin asuminen sekä ensisynnyttäjyys tai vähintään kaksi lasta edeltävästi synnyttäneisyyttä. Raskautta edeltänyt hedelmöityshoito nähtiin myös riskitekijänä. Suojaavina tekijöinä voidaan pitää ikää yli 20 v sekä vähintään normaalipainoisuutta (BMI vähintään 18,6).

Korkealuokkainen suomalainen äitiyshuolto kompensoi useita haitallisia perinataaliajan ongelmia. Systemaattinen hemoglobiinin mittaus neuvolassa lisää mahdollisuuksia kohdentaa rautalisän käyttöä, sillä anemia pystytään diagnosoimaan ajoissa ja tilanne korjaamaan ennen synnytystä. Kuitenkin on syytä huomioida, että erityisesti nuorten ja alipainoisten odottavien äitien keskuudessa, sekä niiden odottajien kohdalla, joilla aikaisempia synnytyksiä on enemmän kuin kaksi, todellinen riski haitallisiin vaikutuksiin on selvästi kohonnut. Nämä ryhmät tulisi erityisesti huomioida äitiysneuvolassa osana ennaltaehkäisevää terveyskasvatusta.

Asiasanat: anemia, raudanpuute, raskaudenaikainen anemia, perinataaliajan tulos