Moniammatillinen yhteistyö on nykypäivän ja vielä vahvemmin tulevaisuuden työmuoto. Perheiden, lasten ja vanhempien moninaistuneet huolet ja pulmat vaativat ammattilaisilta uudenlaisia toimintatapo-ja, jotta he pystyisivät vastaamaan näihin haasteisiin. Koulutusten eriytyminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että kaikki tieto ei ole yhden työntekijän hallussa.

Opinnäytetyöni on laadullinen, ja aineiston keräsin ennakointidialogilla, tulevaisuuden muisteluna. Tulevaisuuden muistelu on työmuoto, jossa ennakoidaan ja suunnitellaan hyvää tulevaisuutta. Työmuoto toteutetaan vuoropuheluna, jossa erotetaan puhe ja kuuntelu. Haastateltavat olivat varhaiskasvatuksen sekä sosiaali- ja terveystoimen työntekijöitä ja esimiehiä. Aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysillä.

Aineistosta nousi esille, että moniammatillista yhteistyötä tehdään ja se koetaan tarpeelliseksi, jopa välttämättömäksi. Moniammatillinen yhteistyö vaatii toisen työn ymmärtämistä ja luottamista toisen ammattilaisen tekemään työhön. Avoin vuoropuhelu, dialogi, koetaan tärkeäksi sen kannalta, että saavutetaan yhteisymmärrys ja vältetään vääriä tulkintoja. Kuitenkin nähtiin, että sitä pitää vielä kehittää. Eri ammattilaisten yhteisten koulutusten koettiin edesauttavan yhteistyön syventämistä.

Opinnäytetyöni tulokset ovat samansuuntaisia aikaisempiin tämän aiheen tutkimustuloksiin nähden. Onnistunut moniammatillinen yhteistyö tarvitsee onnistuakseen suunnittelua ja aikaa, jota johtaminen tukee ja siten mahdollistaa moniammatillisen yhteistyön toimivuuden ja kehittymisen.

Jatkotutkimuksena voisi selvittää, kuinka asiakkaat kokevat moniammatillisen yhteistyön ja mitä haittaa tai etua siitä on heille ollut. Mielenkiintoista olisi myös selvittää jo toimivissa työyhteisöissä moniammatillisen yhteistyön sujuvuutta ja kehittämisen paikkoja.