Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa muunneltava esiintymisasu artistin käyttöön. Toimeksiantajana oli musiikkipedagogi (amk) Hanna Seppänen. Opinnäytetyössäni tutkin muunneltavuutta pienoismallien (1:2) avulla. Näistä sitten asiakkaani valitsi mieleisensä ja valmistin puvun ja muutaman asusteen siihen. Kokosin tietoa siitä, millainen on hyvä esiintymisvaate ja kuinka sellainen suunnitellaan.

Suunnitteluprosessissani käytin Lamb & Kallalin (1992) kehittämää vaatetussuunnittelun kehysmallia, johon sisältyy käyttäjälähtöinen FEA-malli. FEA-malli soveltuu erinomaisesti yksilöllisen vaatteen suunnitteluun, sillä sen lähtökohta on käyttäjän tarpeet ja toiveet.

Työssäni jouduin miettimään, miten saan asusta mahdollisimman muunneltavan mutta mielenkiintoisen. Muodoiltaan puku on yksinkertainen, mutta värimaailmalla siihen sai mielenkiintoisia yksityiskohtia. Valmis esiintymisasu koostuu pohjapuvusta, kahdesta irtohelmasta ja kahdesta asusteesta. Mutta pukua ja sen asusteita on mahdollista käyttää myös erikseen ja yhdistettynä johonkin uuteen, joten puku ei jää käyttämättä, eikä sen asusteet jää kaappiin seisomaan, sillä niille voi aina keksiä uusia käyttötarkoituksia.

Pukuja asiakkaani ei ole vielä ehtinyt käyttää konserttitilaisuudessa, mutta hän odottaa innolla alkavaa pikkujoulukautta, jossa hänellä on muutamia tilaisuuksia, johon hän voi laittaa puvun päälleen. Asiakkaani antoi palautteen kirjallisena palautekyselyn perusteella. Itse arvioin prosessia FEA-mallin avulla. Asiakkaani palautteesta käy ilmi, se että hän on tyytyväinen asuihin ja yhteistyöhömme. Muuntautuvuudesta on vähän tietoa, ja jokainen kokee sen eri tavalla. Koska muuntautuvat vaatteet ovat myös ympäristömyötäisiä, olisi tulevaisuudessa tarvetta tutkia sitä, miten vaatteen saa muutettua mahdollisimman moneksi ja miten sen käyttöiän saa mahdollisimman pitkäksi.