Tutkimuksen lähtökohtana oli yhteisöjen metsänomistuskulttuurin muutos entistä lyhytjännitteisemmäksi samanaikaisesti kun yksityinen metsänomistus ja metsätilojen rakennekehitys kaipaavat toimiakseen perinteisistä poikkeavia metsänomistusmuotoja. Ovatko yhteisömetsänomistuksen ja yksityisen metsänomistuksen ongelmat ratkaistavissa uusien alueellisten yhteismetsien avulla? Onko yhteisöjen metsistä alueellisten yhteismetsien alkupääomaksi?

Työn tutkimusongelma oli selvittää Etelä-Savon kuntien ja seurakuntien keskeisten päättäjien käsitys oman yhteisön metsien liittymisestä alueelliseen yhteismetsään. Tutkimuksessa selvitettiin päättäjien näkemyksiä myös yhteisön metsien taloudesta ja tulevaisuudesta sekä metsätalouden merkityksestä aluetalouteen.

Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena, joka toteutettiin sähköpostin ja Webrobolin avulla. Kyselytutki-muksen rinnalle kerättiin tilastotietoja tutkimusalueen kuntien ja seurakuntien metsätaloudesta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään Suomen metsätalouden nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä tutkimusten ja metsäohjelmien pohjalta.

Tutkimuksen tuloksena selvisi, että päättäjillä ei ole kiinnostusta liittää yhteisöjen metsiä yhteismetsiin. Tutkimukseen kerätyt tilastot ja niihin liittyvät lisäselvitykset paljastivat, että yhteisöjen metsätalouden tunnuslukujen seuranta on puutteellista, ja asioita päätetään enemmän tunne- kuin faktaperusteisesti. Osatekijänä yhteismetsien huonoon suosioon on myös yhteismetsien heikko tunnettuus, jota voidaan parantaa asiallisella tiedotuksella.