Tämä opinnäytetyö pyrkii selvittämään kotimaisten televisiosarjojen toisen tuotantokauden prosessia verrattuna saman sarjan ensimmäiseen kauteen. Lähdeaineistona on käytetty televisiosarjoihin perehtyvää kirjallisuutta, aiempia opinnäytetöitä ja artikkeleita. Työtä varten on haastateltu alan asiantuntijoita, ja näitä haastatteluja on analysoitu teemoittelemalla.

Opinnäytetyötä varten on haastateltu neljää suuren kotimaisen tuotantoyhtiön tuottajaa, jotka ovat olleet mukana saman sarjan molempien kausien teossa. Käsittelyyn on valittu suuria kotimaisia tuotantoyhtiöitä sekä televisiosaroja, joista on tullut viime vuosina kaksi tuotantokautta, mutta ei vielä enempää.

Työssä käydään läpi toisen tuotantokauden prosessia verraten sitä ensimmäisen tuotantokauden tekoon pyrkimyksenä selvittää, onko toista kertaa tekeminen helpompaa vai tuoko se mukanaan yllättäviä haasteita. Työssä käsitellään prosessin kulkua tuotannon kehittelystä ja rahoituksesta työryhmän hankintaan, tilaajan kanssa työskentelyyn sekä valmiin teoksen markkinointiin ja levitykseen. Lopussa pohditaan hieman tulevien kausien mahdollisuuksia toisen kauden jälkeen.

Työssä käy ilmi, että toinen kausi koetaan mahdollisuutena tehdä enemmän, syventää tarinaa ja rikkoa katsojien odotuksia. Toisaalta toinen kausi tuo mukanaan paineita siitä, että sen olisi oltava ensimmäistä kautta huomattavasti parempi. Suurien näyttelijänimien saamista toiselle kaudelle ei pidetä niin tärkeänä televisiosarjoissa, sillä katsojat kiintyvät jo olemassa oleviin hahmoihin.

Työssä selviää myös, että televisiosarjojen rahoitus saadaan yleensä vain kanavalta, mutta osassa haastatteluissa läpikäydyistä esimerkkisarjoista on jo muutoksia tähän ja useampia rahoittajia. Kävi ilmi, että suoratoistopalvelut mahdollistavat sen, että kanava voi olla vähemmistörahoittaja. Jatkosta puhuttaessa kaikki haastateltavat olivat sitä mieltä, että olisi hyödyllistä, mikäli kanava tilaisi useamman tuotantokauden kerralla, mikä säästäisi resursseja ja helpottaisi tuotannon suunnittelua. Kanavien on kuitenkin seurattava katsojalukuja, jotta tuotanto olisi kannattavaa.