Tässä opinnäytetyössä käsitellään tapettifragmenttien säilyttämisen merkitystä, ja erityisesti yksityishenkilöiden roolia niiden tallentajana. Työssä selvitetään paperitapettien matkaa osaksi suomalaisia interiöörejä, ja sitä kuinka historiallisia tapetteja päätyy lopulta niin museokokoelmiin kuin yksityishenkilöidenkin omistukseen.

Museoiden yhä enemmän standardisoidussa maailmassa se esine, jolla ei ole erityisiä historiatietoja on ymmärrettävästi vähempiarvoinen kuin vastaava esine, jonka historia on dokumentoitu huolella.

Yksityishenkilöt tallentavat museoiden ohella kulttuuriperintöämme. Siinä missä museoilla on selkeät ohjeistukset objektien yhteyteen kirjattavista olennaisista tiedoista, ei kukaan valvo yksityishenkilöiden toteuttamaa informaation keruuta ja dokumentointia. Jotta vältytään tiedon katoamiselta ja/tai vääristymiseltä, on tiedot dokumentoitava ja kirjattava huolellisesti. Seuraava askel on tämän tiedon säilyttäminen. Näihin kumpaakin yksityishenkilön suorittamaan työhön on tarpeellista tarjota työkaluja.

Tässä opinnäytetyössä esitellään kuusiportainen yksinkertainen ohjeistus ja dokumentointi-lomake yksityishenkilöiden käyttöön tapettifragmenttien keräämiseen, säilyttämiseen ja dokumentointiin.