Työ on osa toiminnallista opinnäytettä, jonka teososa on yhdessä Jyrki Väisäsen kanssa kirjoitettu ja ohjattu 35-minuuttinen fiktioelokuva Hyvä työ. Kirjallinen työni käsittelee henkilöhahmojen psykologian, tarkemmalla tasolla motiivien, keskeisyyttä elokuvakerronnassa. Tavoitteena on tarkastella kerrontaa, jossa henkilöhahmojen toiminnan sisäisiä syitä ei kerrota katsojalle.

Ensimmäisessä osiossa esittelen lyhyesti ns. klassisen kerronnan mallin. Kiinnitän huomiota siihen, miten tällainen henkilöhahmojen motiiveihin ja tunne-elämään perustuva kerronta voidaan purkaa yleispäteviksi mekanismeiksi.

Toisessa osiossa etenen käsittelemään Hyvää työtä, jossa kerronta poikkeaa klassisesta mallista niin, että katsojan ja henkilöhahmojen välille syntyy emotionaalinen etäisyys. Valmiiden merkitysten ja aukottoman kausaliteetin sijaan tällainen kerronta nojaa usein monimerkityksellisyyteen ja katsojan aktiiviseen tulkintaan. Tämä voi olla ongelmallista mutta myös eduksi elokuvalle.

Lisäksi käsittelen tyylin merkitystä klassisesta kerronnasta poikkeavassa kirjoittamisessa. Totean, että mitä vähemmän kerronta avaa henkilöhahmojen psykologiaa, sitä olennaisempaan osaan tyyli ja sen korostama symbolisuus nousee. Tässä yhteydessä elokuvan tyyli on olennainen sekä lukuohjeena katsojalle että omana merkityksiä synnyttävänä tasonaan.

Lopuksi puhun määrittelemisen vaikeudesta, joka usein liittyy klassisesta kerronnasta poikkeavan elokuvan analysoimiseen. Esitän, että yleispätevän teoreettisen kehyksen puuttuessa tekijän taiteellisen näkemyksen ja intuition merkitys prosessissa korostuu.

Metodini työssä on puhtaasti tekijälähtöinen ja painottuu teososan vapaamuotoiseen analysointiin. Käsittelen elokuvaa kirjoittaja-ohjaajan näkökulmasta prosessina, jossa käsikirjoitukselliset ja ohjaukselliset valinnat limittyvät toisiinsa työn eri vaiheissa.