Tämä opinnäytetyö käsittelee hopeagelatiinivedoksia yksityisen valokuvakokoelman kautta. Opinnäytetyössä perehdytään valokuvien historiaan, käsitellään hopeagelatiinivedoksen rakenteellisia ja materiaalisia ominaisuuksia sekä perehdytään kokoelmasta valittujen kohteiden konservointiin. Konservoinnin osalta tavoitteena on turvata kokoelman säilyminen ja mahdollistaa kohteiden kannalta turvallinen kokoelman käyttö. Lopuksi on kerätty yleisimpiä suosituksia valokuvien säilytyksestä. Kokoelmaan kuuluu noin 600 valokuvaa, joista suurin osa on hopeagelatiinivedoksia. Kokoelmassa on muitakin valokuvatyyppejä ja yhteensä neljä valokuva-albumia. Konservoitavaksi opinnäytetyössä valittiin yksi valokuva-albumi 1950-luvulta, joka sisälsi valokuvia 1930-luvulta 1950-luvulle. Kokoelman irrallisista valokuvista valittiin huonokuntoisimmat yksilöt konservoitaviksi. Ennen konservointia konservoitavat kohteet dokumentoitiin ja valokuvattiin. Kokoelman suuren koon vuoksi yksityiskohtaista tutkimusta ja konservointia ei voitu tehdä jokaiselle valokuvalle. Kokoelmasta eroteltiin valokuvat, joissa oli eniten vaurioita ja vauriotyyppien pohjalta valittiin sopivat konservointitoimenpiteet. Konservointitoimenpiteiksi valikoitui yksinkertaisia valokuvien säilymistä edistäviä toimenpiteitä, kuten kuivapuhdistus, valokuvien suoristus, repeämien paikkaus ja tahrojen poisto. 1950-luvun valokuva-albumin konservoinnissa keskityttiin suurimmaksi osaksi kansien konservointiin. Kansien selkäosa oli repaleinen ja käytössä vahingoittunut. Uusien repeämien ja vaurioiden välttämiseksi albumin kannet haluttiin korjata. Vanhaa ulkonäköä haluttiin kunnioittaa, joten konservoinnissa päädyttiin vanhojen materiaalien tukemiseen. Tuloksena oli siistimpi ja ehyempi kokonaisuus. Valokuva-albumin sivuilla oleville valokuville päädyttiin tekemään myös pieniä korjaus- ja konservointitoimenpiteitä. Irralliset valokuvat kiinnitettiin takaisin sivuille paperisilla kuvakulmilla ja repeytyneitä valokuvia paikattiin japaninpaperilla ja metyyliselluloosalla.