Työn tavoitteena on tutkia tv-dokumentaristin moninaista roolia. Aluksi esitellään erilaisia määritelmiä sille, mitä on dokumenttielokuva ja mitä on tv-dokumentti. Dokumenttielokuvan historiaa ja siitä muodostettuja dokumenttielokuvan malleja eli moodeja esitellään tekijöiden ja katsojien roolien muuttumisen kautta. Myös tekninen kehitys on vaikuttanut dokumenttielokuvien historiaan ja erilaisten tyylisuuntausten syntymiseen. Tv-dokumentti nähdään yhtenä dokumenttielokuvan alalajina. Tv-dokumentaristin työtä verrataan toimittajan työhön, ja etsitään sitä, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia niistä voidaan löytää. Tv-dokumenttia tarkastellaan myös dokumenttielokuvan rinnalla: mitkä seikat erottavat ja yhdistävät näitä kahta. Tähän lopputyöhön liittyy teososuus, joka on tv-dokumentti Reilua kauppaa? Siinä kirjoittaja on toiminut ohjaajana, käsikirjoittajana, leikkaajana sekä toisena kuvaajana ja äänittäjänä. Tv-dokumenttia Reilua kauppaa? tutkitaan dokumenttielokuvan analyysin käsittein. Vaikka tv-dokumentti olisi journalismia, se on samalla audiovisuaalinen esitys kuten dokumenttielokuva, ja siksi samat työkalut sopivat molempien avaamiseen. Sellaiset käsitteet kuten valinta, järjestys, painotus ja dokumentin "ääni" auttavat tarkastelemaan sitä, miten tv-dokumentti on rakennettu. Dokumenttielokuvien käsikirjoittamista lähestytään suomalaisten dokumentaristien näkökulmasta, millaisia erilaisia tapoja on käyttää käsikirjoittamista dokumentin tekoprosessissa. Dokumentin tekemisessä kietoutuvat yhteen ennakkosuunnittelu ja sattuman luova voima. Tässä tarkastellaan tv-dokumentin Reilua kauppaa? tekoprosessia ja sattumia, jotka johtivat ennalta suunnittelemattomiin ratkaisuihin. Virheet voivat esimerkiksi johtaa suunniteltua parempiin visuaalisiin ratkaisuihin. Lopuksi tarkastellaan dokumentaristin roolin monipuolisuutta. Kirjoittajan oma kokemus tv-dokumentin tekijänä sekä muiden dokumentaristien pohdinnat osoittavat, että dokumentaristille ei ole olemassa yhtä roolia eikä ole olemassa yhtä tapaa tehdä dokumentteja. Dokumentintekijä määrittelee pitkälti itse roolinsa janalla, jonka toisessa ääripäässä on journalismi ja toisessa taide. Jotkut tekijät ovat verranneet itseään myös tutkijoihin. Dokumentaristille on tärkeää määritellä oma roolinsa, sillä se auttaa häntä lähestymään aihetta omasta näkökulmastaan. Näin dokumentaristi voi myös tietoisesti pyrkiä kehittämään omaa "ääntään" ja tuottaa persoonallisia ja luovia audiovisuaalisia teoksia.