Tein toisen työharjoitteluistani Sloveniassa, jossa ohjaajani Lemantjic Goratz opetti minulle kehittämänsä lasintäydennystekniikan. Ero muiden konservaattoreiden tekniikoihin on tässä tekniikassa se, että siinä käytetään hyväksi läpinäkyvää muottimateriaalia. Kun ongelmat nähdään heti kun ne tapahtuvat, voidaan niihin reagoida ajoissa. Tekniikassa pyritään pääsemään mahdollisimman hyvään lopputulokseen muoteilla.

Halusin tehdä selkeän työn, josta tulee esille, mitä kannattaa huomioida lasin täydentämisessä sekä esitellä Sloveniassa oppimaani tekniikkaa. Hain myös tietoa eri konservaattoreiden tavoista tehdä täydennyksiä ja esittelen työssäni myös muiden käyttämiä materiaaleja ja tekniikoita. Olen rajannut työni koskemaan vain hyväkuntoista ja tervettä lasia, koska työssä esittelemäni materiaalit ja tekniikat soveltuvat parhaiten tällaiselle lasille. Arkeologisen lasin täydennyksestä löytyy nykyään paljon tietoa ja siitä on tehty paljon tutkimusta.

Työssäni tein esimerkkejä erilaisista muutamista lasille tyypillisistä vaurioista. Toimin esimerkeissä pääasiassa samojen työtapojen mukaan, kuin Sloveniassa, vaikka tein myös omia ratkaisujani ja sovelsin tekniikan osia. Esimerkkejä tehdessäni rajasin pois todella monimutkaiset tapaukset, koska niiden käsittelyyn ei tämän opinnäytteen puitteissa ollut mahdollisuutta. Täydennyksen valmistuttua arvioin myös tulokset ja mietin olisinko voinut toimia myös toisin.

Halusin tässä työssä esitellä sen, mitä olen lasin kanssa työskennellessäni oppinut ja tuoda tämän tiedon saataville helposti myös muille. Kun oppii uusia asioita ja kokeilee erilaisia materiaaleja, kehittää omia taitojaan ja oppii miten niiden kanssa kannattaa toimia. Erilaisia tekniikoita kannattaa yhdistää ja soveltaa niihin myös muilta aloilta saamaansa tietoa. Tällöin on mahdollista kehittää työtapoja vielä paremmiksi. Kun tuloksia myös raportoidaan ja esitellään, kehittyy myös muiden konservaattoreiden osaaminen, sekä koko alamme.

The Author did her second internship in Slovenia, at the National museum of Slovenia. The mentor during the internship was Lemantjic Goratz. He had been working with glass objects for a long time and taught the Author his technique of filling missing areas in glass. The main difference between his technique and others was that he used a transparent material for the making of molds. When you can see inside the mold, you can react to the possible problems as they occur. In this technique the attempt is to achieve the best possible outcome with molds. New knowledge and the mentor provided the inspiration for the Thesis about filling missing areas in glass. The Thesis presents the technique learned and also shows how to apply it to the real situations.

Theoretical background was obtained from guides and articles about the conservation of glass, written by different conservators. Their materials and ways to make fillings in glass were examined and presented. Also cases that have damages that are usual for glass were presented. The Author worked with them mostly in the same way that she worked in Slovenia. In some cases the technique was adapted and other solutions were discovered. In the end the results that were got with the molds were explained and also if there had been something that would have given better results was estimated.

The work was limited to modern glass objects that are in good condition, because the materials and techniques are best suited for them. There is a lot of research done for conservation of archeological glass. Information for making safe fillings for these objects is easily available. Also really complex cases were excluded, because in frames of the Thesis it was not possible to showcase them.

In this work the Author wanted to combine all her information about the subject matter and make it available for others. When one learns new things and experiments with different materials, one learns how to work with them and how to apply them to one's work. When using them in new ways, one might develop a new technique or find new materials. When these results are reported and presented for other conservators, they learn more and may develop things further. This is one of the ways how our profession develops.