Opinnäytetyössämme käsittelemme hengityksen ja istumisen välistä yhteyttä. Tavoitteena oli tutkia, vaikuttavatko eri istuma-asennot hengityskapasiteettiin ja -laatuun. Epätaloudellinen hengitys on yhdistetty muun muassa kohonneeseen kivun aistimukseen, lihasten motoriseen kontrolliin laskuun ja kehon energiantuotannon heikkenemiseen. Hypoteesina oli, että korkea istuma-asento satulatuolilla parantaa hengitysfunktioita, verrattuna lysähtäneeseen ja suoraan istuma-asentoon toimistotuolilla, johtuen kehon luonnollisemmasta asennosta, joka mahdollistaa muun muassa rintakehän ja pallean vapaamman liikkeen. Istuminen muodostaa huomattavan osan päivittäisestä ajankäytöstämme. Vuori & Laukka-sen (2012) mukaan suomalalaisista miehistä 51 % ja naisista 46 % istuu vähintään 6 tuntia päivässä. Tulevaisuudessa työnteko muuttunee entistä enemmän näyttöpäätetyöksi. Suomen väestön ikärakenteen muuttuessa eläkeiän rajaa ollaan nostamassa, joten työssä jaksamisen ja työkyvyn ylläpidon merkitys kasvaa entisestään. Runsas istuminen on yhdistetty kuolleisuuteen, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, diabetekseen ja ylipainoon. Hengitys on elimistömme tärkeimpiä toimintakokonaisuuksia ja yksi sisäisen tasapainon eli homeostaasin ylläpitäjästä. Kaasujenvaihdon lisäksi se säätelee elimistön happo-emästasapainoa, joka on oleellisen tärkeää monille kemiallisille prosesseille elimistössämme. Epätaloudellisesta ja pinnallista hengittämistä esiintyy Courtneyn (2009) mukaan 5-11 % väestöstä. Opinnäytetyössämme tutkimme kolmen eri istuma-asennon, lysähtäneen-, suoran- ja satu-latuoli istuma-asennon vaikutusta hengityskapasiteettiin ja -laatuun. Koehenkilöitä oli tutkimuksessa kolme, iältään 22–32 vuotta. Mittareina käytimme spirometria ja kapnografialaitteita. Mitattavia suureita olivat hengitysfrekvenssi FR, kertahengitystilavuus VT, hengityksen minuuttitilavuus MV ja uloshengityksen hiilidioksidipitoisuus ETV. Tutkimuksesta saadut tulokset olivat päinvastaisia hypoteesiimme nähden. Suurimmat ETV-pitoisuudet ja pienin hengitysfrekvenssi mitattiin lysähtäneessä istuma-asennossa. Spirometriassa vaihteluvälin suuruus hankaloitti tulosten tulkintaa ja tulokset olivat osittain ristiriitaisia kapnografialla saatujen mittaustulosten kanssa. Otannallamme ei pystytä osoit-tamaan merkittäviä eroja istuma-asentojen välillä. Yksilöiden väliset ominaisuudet olivat pienessä otannassamme muuttujina merkittävimpiä. Tutkimuksen pohjalta nousi esiin tarve lisätutkimuksille.