Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan fiktiivisten maailmojen äänimaisemien luomisessa käytettäviä keinoja. Äänimaiseman analyysissa hyödynnetään jaottelua diegeettiseen ja ei-diegeettiseen ääneen sekä ääniefekteihin, musiikkiin ja ihmisääniin, joista viimeksi mainittu on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Työssä ei siis tarkastella dialogia, vaan keskitytään muuhun, taustalla olevaan ja tunnelmaa luovaan äänimaailmaan.

Tässä deskriptiivisessä työssä käytettiin aineistona neljää vuosina 1984 - 2009 julkaistua japanilaista animaatioelokuvaa (Tuulen laakson Nausicaä, Laputa – Linna taivaalla, Ponyo rantakalliolla ja Summer Wars). Näistä jokainen sijoittuu ainakin osittain fiktiiviseen maailmaan, mutta tavat, joilla äänisuunnittelu on toteutettu, poikkeavat merkittävästi toisistaan. Äänisuunnittelun keinoja havainnollistetaan työssä keskeisimpien esimerkkikohtausten analyysin avulla. Tarkasteltavat kohtaukset valittiin sillä perusteella, että niissä esitellään katsojalle luotu fiktiivinen maailma ja sen äänimaisema. Tarkoituksena oli hahmottaa mahdollisimman laaja valikoima erilaisia äänisuunnittelun keinoja, joilla voidaan luoda mielikuvia ja tunnelmaa maailmoista, joita ei ole olemassa.

Tarkasteltavien elokuvien äänimaailmat ovat keskenään huomattavan erilaisia ja sidoksissa kunkin elokuvan visuaaliseen maailmaan. Havaittiin, että niissä elokuvissa, joissa vaihdellaan fiktiivisen ja todellisen maailman kaltaisen tilan välillä, on tyypillistä tehdä selkeä äänellinen ero näiden välillä. Tämä saavutetaan esimerkiksi Ponyo-elokuvassa kontrastilla symbolisen ja ikonisen äänenkäytön välillä.

Tarkastelun perusteella ei voitu hahmottaa yhtä tiettyä kaavaa, jolla fiktiivisten maailmojen äänisuunnittelu poikkeuksetta toteutetaan, vaan kukin äänisuunnittelukokonaisuus on tehty omalla tyylillään, pitkälti elokuvan visuaalisen kerronnan tueksi. Keskenään erilaisia toteutuksia tarkastelemalla työssä pystyttiin hahmottamaan laaja skaala äänisuunnittelijalle käyttökelpoisia työkaluja.