Tämän kvalitatiivisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä ikääntyneiden mielipiteitä ja kokemuksia etäyhteyden kautta toteutetuista ryhmämuotoisista tuokioista. Kohderyhmänä oli ikääntyneiden päivätoiminnan asiakkaat, jotka Covid-19-viruksen aiheuttaman poikkeuksellisen ajan aikana, jolloin päivätoiminnat olivat suljettuina, osallistuivat etäryhmiin. Helsingin kaupungilla kehitetään etäpalveluja, joista ikääntyneiden etäpäivätoiminta on yksi kehitettävä osa-alue. Kerättyä ikääntyneiden näkökulmaa etäryhmistä hyödynnetään tässä kehittämistyössä.

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä oli tutkimukset yksinäisyydestä sekä osallisuudesta ikääntyneiden näkökulmasta sisältäen myös digisyrjäytymisen ja geronteknologian. Aineisto kerättiin etäyhteyden kautta järjestetyissä asiakasraadeissa, joissa selvitettiin ryhmähaastattelun keinoin, millaisia kokemuksia ikääntyneiden päivätoiminnan asiakkailla on etäyhteyden kautta toteutetuista ryhmätuokioista ja mitä kehitettävää heillä on. Asiakasraadeissa työskentelyn tukena käytettiin KJ-menetelmää, jonka avulla aihetta ideoitiin, ryhmiteltiin ja teemoiteltiin, lopuksi muodostettiin kuvaus ilmiöstä. Etäpalveluja kehittävä työryhmä sai asiakasraatien tuotoksen työskentelynsä tueksi.

Opinnäytetyön prosessi jatkui analysoimalla asiakasraadeissa tallennetut ja litteroidut ryhmähaastattelut käyttäen temaattista analyysia. Keskeisiä tuloksia oli, että ikääntyneiden päivätoiminnan asiakkaiden arki näyttäytyi Koronapandemiasta johtuneen päivätoiminnan sulun aikana yhä yksinäisemmältä. Yksinäisyyttä aiheutti se, että elämä oli entistä eristetympää, sosiaaliset suhteet rajoittuivat kotihoidon käynteihin. Yksinäisyyden seurauksena niin fyysisessä kuin kognitiivisessa toimintakyvyssä havaittiin laskua. Selviytymiskeinoina oli oma harrastuneisuus sekä mukautumiskyvykkyys. Etäyhteyden kautta toteutetut ryhmätuokiot koettiin yksinäisyyttä lieventävinä kuin myös lähellä asuvien omaisten huolenpito. Myös kotihoidon asiakkuuden koettiin lieventäneen yksinäisyyttä. Etäryhmät koettiin piristävinä, tuovan vaihtelua päivään. Etäryhmät mahdollistivat fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpidon. Ne vahvistivat osallisuuden kokemusta, lisäsivät turvallisuuden tunnetta sekä joissain tapauksissa tukivat ikääntyneen suosimaa identiteettiä. Haastateltavilta tiedusteltiin myös mielipidettä siitä, että voisiko etäyhteyden kautta toteutettu ryhmämuotoinen toiminta korvata läsnä olevan toiminnan. Mielipide oli yhdenmukainen. Ikääntyneiden päivätoiminnan asiakkaiden mielestä läsnä oleva toiminta menee aina etäyhteyden kautta toteutetun toiminnan edelle. Iäkkäät päivätoiminnan asiakkaat kokevat teknologiavälitteisen toiminnan vielä vieraaksi, vaikkakin se on ollut oiva korvaava elementti läsnä olevalle päivätoiminnalle poikkeusajan aiheuttaman eristyksen aikana.

Jatkossa ikääntyneiden näkökulmaa tulisi hyödyntää entistä enemmän kehitettäessä ikääntyneiden palveluja. Ikääntyneiden ihmisten potentiaali jää liian helposti heidän alentuneen toimintakykynsä varjoon. Arvokkaaseen vanhenemiseen liittyy myös se, että ikääntyneitä kuullaan ja että he pääsevät osallisiksi kehittämiseen ja kehitykseen.