Tässä työssä tutkittiin pianisti McCoy Tynerin soittotyyliä hänen levytysuransa alkuvaiheessa. Tutkittavaksi aihealueeksi rajattiin pianosoolo kappaleessa Autumn leaves, joka toimii tyypillisenä esimerkkinä Tynerin varhaisuran soitosta tonaalisessa ympäristössä. Soolosta tehtiin kahden käden transkriptio ja taustatietona käytettiin myös muita saman aikakauden levytyksiä ja transkriptioita niistä. Tavoitteena oli etsiä Tynerin soitolle ominaisia piirteitä juuri hänen soitettaessaan jazzstandardia pianotriolla, joka musiikillisena konseptina poikkesi olennaisesti John Coltrane Quartetista, jossa Tyner samana aikakautena soitti. Ennakko-oletuksena oli, että Tyner soittaa tällaisessa ympäristössä varsin perinteisesti. Analyysi jakautui oikean soolomelodian, vasemman käden, sekä kahden käden sointuhajoitusten tutkimiseen, ja siinä keskityttiin lähinnä melodisiin ja harmonisiin tapahtumiin. Analyysissa tarkasteltiin Tynerin soitossa esiintyviä bebopesteettisiä melodisharmonisia ratkaisuja, sekä Tynerin persoonallisen, modernimman sävelkielen osuutta soolossa. Soolomelodialinjasta analysoitiin tyypillisiä asteikkovalintoja, ja hänen tapaansa merkata sointuvaihdoksia. Vasemman käden tyypilliset hajoitukset tuotiin esille, ja tutkittiin, miten Tyner käyttää kahden käden sointuja improvisoidessaan. Analyysissa saatiin selville, että ennakko-oletusten mukaisesti Tynerin soitossa tuli niin soolomelodiassa, vasemman käden hajoituksissa, kuin kahden käden soinnuissakin vahvasti esille beboptradition, ja hänen varhaisten esikuviensa vaikutus, mutta hänen persoonallinen soittotapansa tuli myös ajoittain esille. Hänen staccatomainen fraseerauksensa oli jo tuolloin tunnistettavaa ja persoonallista, vaikkakin huomattavan erilaista kuin hänen uransa myöhemmässä vaiheessa. Ajoittainen pentatoniikan ja kvarttiharmonian käyttö, sekä hienostunut melodisharmoninen muuntelu toivat soittoon osaltaan modernimpaa sävyä, mutta eivät silti esimerkkisoolossa nouse missään vaiheessa kovin dominoivaan rooliin, vaan kosketuspinta perinteiseen bebopsoundiin pysyy koko ajan vahvasti mukana. Soolo ei tuo esille mitään uutta ja mullistavaa, mutta on hyvä osoitus nuoren McCoy Tynerin vahvasta näkemyksestä perinteisempään jazzilmaisuun.

This thesis studies jazz pianist McCoy Tyner´s playing style in the early stage of his career. The topic was narrowed down to the piano solo in the jazz standard “Autumn Leaves”, which is a typical example of Tyner´s early playing style. The solo was transcribed and other recordings and transriptions of the same era were used as background resources. The goal was to find typical features of McCoy Tyner´s playing, when he plays jazz standards in a piano trio. The hypothesis was that Tyner`s playing in this kind of idiom is strongly rooted in bebop. The analysis concentrated on the investigation of the solo melody, left hand voicings and two hand voicings. The focus was in melody and harmony. Observations were made on the influence of bebop tradition in McCoy Tyner´s playing, and how his own personal statement comes out in this solo, as well as typical scales and his way of playing the chord changes. The thesis describes Tyner’s typical left hand voicings, and analyses the way Tyner uses two hand chord voicings when he is improvising. The analysis proved the hypothesis to be right: Tyner´s solo melody lines, left hand voicings, and two hand voicings are all quite strongly rooted in the bebop tradition and the impact of his early influences comes out clearly, with occasional passages displaying his own way of playing. His phrasing was recognizable and unique already at the time, although different than later in his career. Using pentatonic scales and fourth chords as well as sophisticated variation of solo melody and harmony bring a more modern sound to his playing, but only in small doses. He did not introduce any major innovations, but it gives us good evidence of young McCoy Tyner`s strong statement when he is playing standards.