Kasvit ja puutarha lisäävät ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, joten puutarhanhoito tarjoaa työvälineen nuorisotyöhön ja kansalaiskasvun tukemiseen.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin sosiaalipedagogista kasvattajana olemisen pakot mallia sekä kestävän kehityksen ja puutarhaterapeuttista lähestymistapaa. Tässä työssä selvitin nuoriso- ja puutarha-alan ammattilaisten näkemyksiä siitä, miten puutarhaa voi hyödyntää nuorisotyössä. Tutkimusaineisto koostui 7 pääkaupunkiseudulla toimivan ammattilaisen teemahaastattelusta.

Haastattelujen tulokset osoittavat, että haastatellut pitivät puutarhanhoitoa nuorisotyöhön sopivana ja sen tavoitteita tukevana. Puutarhanhoidon hyötyinä nähtiin se, että konkreettinen tekeminen harjaannuttaa taitoja perusarjessa selviytymiseen. Puutarha nuorisotilana tarjoaa luontevan paikan osallistamiseen: puutarhassa nuoret voivat rakentaa ympäristöä sen näköiseksi kuin haluavat.

Hyödyistä huolimatta monia tekijöitä nähtiin mahdollisina esteinä. Esteet voitiin jaotella käytännöllisiin esteisiin ja asenteellisiin esteisiin. Käytännöllisinä esteinä haastateltavat mainitsivat sopivien tilojen puutteen tarpeeksi lähellä nuorten asuinpaikkoja, puutarhatoiminnan ajoituksen sopiville ikäluokille sekä toiminnan ja kiinnostuneiden nuorten kohtaamisen. Asenteellisina esteinä haastateltavat toivat esiin nuoriso- ja kasvatusalan päättäjien kiinnostuksen puutteen sekä nuorten kiinnostuksen puutteen tietyissä ikävaiheissa. Haastatteluihin ja omiin kokemukseeni puutarhanhoidosta nuorisotyössä perustuen kehitin loppupäätelmissä mallin siitä, miten puutarhaa voidaan käyttää nuorisotilana.