Kasvit ja puutarha lisäävät ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, joten puutarhanhoito tarjoaa työvälineen nuorisotyöhön ja kansalaiskasvun tukemiseen.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin sosiaalipedagogista kasvattajana olemisen pakot mallia sekä kestävän kehityksen ja puutarhaterapeuttista lähestymistapaa. Tässä työssä selvitin nuoriso- ja puutarha-alan ammattilaisten näkemyksiä siitä, miten puutarhaa voi hyödyntää nuorisotyössä. Tutkimusaineisto koostui 7 pääkaupunkiseudulla toimivan ammattilaisen teemahaastattelusta.

Haastattelujen tulokset osoittavat, että haastatellut pitivät puutarhanhoitoa nuorisotyöhön sopivana ja sen tavoitteita tukevana. Puutarhanhoidon hyötyinä nähtiin se, että konkreettinen tekeminen harjaannuttaa taitoja perusarjessa selviytymiseen. Puutarha nuorisotilana tarjoaa luontevan paikan osallistamiseen: puutarhassa nuoret voivat rakentaa ympäristöä sen näköiseksi kuin haluavat.

Hyödyistä huolimatta monia tekijöitä nähtiin mahdollisina esteinä. Esteet voitiin jaotella käytännöllisiin esteisiin ja asenteellisiin esteisiin. Käytännöllisinä esteinä haastateltavat mainitsivat sopivien tilojen puutteen tarpeeksi lähellä nuorten asuinpaikkoja, puutarhatoiminnan ajoituksen sopiville ikäluokille sekä toiminnan ja kiinnostuneiden nuorten kohtaamisen. Asenteellisina esteinä haastateltavat toivat esiin nuoriso- ja kasvatusalan päättäjien kiinnostuksen puutteen sekä nuorten kiinnostuksen puutteen tietyissä ikävaiheissa. Haastatteluihin ja omiin kokemukseeni puutarhanhoidosta nuorisotyössä perustuen kehitin loppupäätelmissä mallin siitä, miten puutarhaa voidaan käyttää nuorisotilana.

As a theoretical framework, I used a socio-pedagogical model, the forces of being an educator, and sustainable development and horticultural therapy approaches.

In this thesis, I studied the views of horticultural and youth work professionals, how they saw the benefits and usability of horticulture in youth work. The data consisted of seven focused interviews of professionals working in the metropolitan area.

The results of the interviews indicated that the interviewees considered gardening very useful for youth work and according to their opinion, horticulture supported the goals of youth work. The informants mentioned the following benefits: concrete work provided skills for everyday life. Garden as space for the young offered a place which empowered young people: in a garden young people had an opportunity to mold their environment according to their own wishes.

Despite their positive attitudes, the informants saw many hindrances in the application of gardening as a youth work method. The hindrances could be divided into practical hindrances and attitude hindrances. Practical hindrances were such as lack of suitable spaces located close enough to the suburbs where young people lived, timing of gardening in the right development and interest phases of young people, and reaching the young people interested in gardening. Attitude hindrances were such as lack of interest in horticulture and gardening among the decision makers of youth work and education and to a certain extent, also among young people at a certain age. As a conclusion based on the interviews and my own work experience, I developed a model how to use garden as space for young people.