Tutkielmani käsittelee yhdysvaltalaisen R&B -yhtye Parliament/Funkadelicin bassonkäyttöä. Tavoitteeni on selvittää, milloin, miten ja miksi yhtye siirtyi 1970-luvun puolivälissä analogisyntetisaattoreiden, erityisesti Minimoogin, käyttöön. Lisäksi pyrin selvittämään vaikuttiko Minimoog yhtyeen menestykseen ja sitä kautta tanssimusiikin kehitykseen. Samalla käyn tutkielmassani läpi funk- ja diskomusiikin historiaa. Selvitän myös lyhyesti analogisyntetisaattorin yleistymistä populaarimusiikissa 1960- ja 1970-luvun taitteessa.

Tutkielmani lähteinä ja materiaalina käytän funk- ja diskomusiikin historiasta kertovaa kirjallisuutta. Lisäksi käytän lähteinä yhtä analogisynteesiin perustuvaa väitöskirjaa, verkkodokumentteja ja äänitteitä. Äänitteitä kuuntelemalla analysoin kappaleiden soitinvalintoja ja teen päätelmiä siitä, milloin yhtye on ottanut analogisyntetisaattorit osaksi sointiaan. Samalla pohdin mahdollisia syitä eri soitin- ja sointivalintoihin. Parliament/Funkadelic -yhtyeen äänitteet ovat suurin yksittäinen lähdemateriaali historiatutkielmassani. Tutkielmani peruskäsitteitä ovat Minimoog ja analogisyntetisaattorit, sähköbasso, bassolinjat ja sointivärit.

Työni tuloksena huomasin, että yhtyeen soitinvalintaan vaikutti muusikoiden aikaisemmat sointimieltymykset ja efektikokeilut mutta myös syntetisaattoreiden uutuudenviehätys. Parliament/Funkadelic -yhtyeen jäsenet ja musiikintuottajat olivat uusien tuotantotapojen ja soittimien aikaisia omaksujia. Analogisyntetisaattorin sointiväri ja äänentuottotapa palveli paremmin sitä musiikkisuuntausta, mihin yhtye oli matkalla. Tutkielmaani voi soveltaa tiiviinä katsauksena ja tiedonlähteenä analogisyntetisaattorin yleistymisestä funk- ja tanssimusiikissa.