Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yrityksen henkilökunnan liikunta-aktiivisuutta sekä työpaikkaliikuntaan osallistumista. Liikunta-aktiivisuuden ohella tutkittiin viikoittaisen liikunnan määrän vaikutusta lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Opinnäytetyön tavoitteena oli muodostaa kuva työpaikkaliikunnan nykytilanteesta sekä sen kehittämiskohteista ja siten tarjota yrityksen henkilöstöhallinnolle tietoa työpaikkaliikunnan ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi.

Yrityksellä on kolme tuotantolaitosta. Tutkimus toteutettiin otantatutkimuksena, jonka perusjoukkona oli yhden tuotantolaitoksen yksi osasto. Kyseisessä tuotantolaitoksessa oli kaiken kaikkiaan kahdeksan osastoa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeiden ja tutkijan tekemän tiedonkeruun avulla. Tutkija keräsi tarvittavan tutkimusaineiston hyödyntäen palkanlaskennan järjestelmiä sekä selaillen sairauspoissaolotodistusten kansioita. Kyselylomakkeet sisälsivät sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä, jolloin tutkimusmenetelmänä käytettiin triangulaatiota. Triangulaatiossa yhdistetään kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmien käyttöä saman kohteen tutkimiseen. Kerätty kvantitatiivinen aineisto syötettiin Excel-tilastointiohjelmaan, jonka avulla tutkimuksesta saadut tiedot analysointiin. Kvalitatiivista aineistoa käytettiin tutkimustulosten ja johtopäätösten tukena.

Tutkimustulokset osoittivat, että henkilöstöstä suurin osa oli liikunnallisesti aktiivista. Vastaajista vain muutama osallistui työpaikkaliikuntaan ja heistä suurin osa oli miehiä. Työpaikkaliikunnan osallistumattomuuteen vaikuttivat ennen kaikkea tiedon puute työpaikkaliikunnan muodoista. Naiset kokivat työpaikkaliikunnan muodot maskuliinisiksi lajeiksi, mikä vaikutti naisten osallistumattomuuteen. Sen sijaan liikunta-aktiivisuudella ei ollut suoraa korrelaatiota lyhyiden sairauspoissaolojen vähentämiseen.

Tutkimustulosten mukaan tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousi tiedottaminen työpaikkaliikunnasta ja sen eri muodoista. Tulosten pohjalta selvisi, että henkilöstö liikkuu pääsääntöisesti omatoimisesta, jolloin työpaikkaliikuntaan osallistuminen jäi heikoksi. Tulokset osoittivat myös sen, että työpaikkaliikunta tarjosi palveluita vain hyvin suppealle kohderyhmälle. Keskeisiksi kehitysehdotuksiksi nousi työpaikkaliikunnan muotojen kehittäminen, jotta mahdollisimman moni löytäisi omia tarpeitaan ja kiinnostustaan vastaavan lajin työpaikkaliikunnan tarjonnasta.

The purpose of this thesis was to study how active employees are in physical exercise and do they take part in the company’s exercise initiatives. Another objective of this research was to discover if weekly exercise reduces the occurrence of employees having to take short sick leave. An equally important objective was to create a general view of the company’s present exercise initiatives and to identify any issues that need to be improved with the current situation.

Both quantitative and qualitative research methodology was utilized in this study. Research material for this study was constituted with the aid of a questionnaire and with data collection. The author visited team meetings where employees filled out the questionnaires about their exercise routines. Forty-five responses were received. The response rate was fifty-two percent. Information about the number of sick leave days taken by employees was collected from the program of company’s payroll computation.

The results of the study revealed that most of the respondents were active in exercising but few took a part in the company’s exercise initiatives. It was discovered that respondents needed more information about the exercise initiatives available. It was also revealed that women viewed the exercise initiatives as quite masculine and not too attractive. No correlation between weekly exercise and short sick leave was identified.

The principal conclusion was that information about the company’s exercise initiatives should be improved. The author recommends that forms of exercise initiatives should be developed and diversified in the company.