Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa työelämän yhteistyökumppanille, RK-Asuntojen asumisyksikölle vanhempien ajatuksista kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisen tukemisesta. Nuorella tarkoitetaan opinnäytetyössä 16–26-vuotiasta kehitysvammaista henkilöä. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä tekijöitä vanhempien mielestä vaaditaan kehitysvammaisten nuorten itsenäistymiseen, millaista tukea kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat vanhempien mielestä itsenäistyäkseen ja millä tavoin vanhemmat tukevat kehitysvammaisten nuorten itsenäistymistä. Aihetta tarkasteltiin vanhemmuuden, kehitysvammaisuuden ja itsenäistymisen viitekehyksen näkökulmista. Opinnäytetyön aihe tuli suoraan työelämän yhteistyökumppanilta.

Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Opinnäytetyössä haastateltiin kolmea vanhempaa, joiden kehitysvammaiset nuoret asuivat RK-Asuntojen asumisyksikössä. Haastat-teluiden teemat olivat muutto ja itsenäistymistaidot, itsenäistymisen tukeminen, yhteistyö sekä yhteydenpito ja tulevaisuus. Teemat nousivat opinnäytetyön teoriaosuudesta ja asumisyksikölle tärkeästä vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia.

Vanhemmat toivat esiin monia keskenään erilaisia ajatuksia, mutta aineistosta nousi myös yhteneväisyyksiä ja toistuvia ilmiöitä. Vanhempien mielestä itsenäistyvän nuoren itsenäistymistaitoihin kuuluvat muun muassa rahankäyttö, taloudesta huolehtiminen, henkilökohtainen hygienia sekä vanhemmista irtautuminen. Näihin asioihin kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat vanhempien mielestä tukea. Osa vanhemmista ilmaisi itsenäistymisen tuen tarpeiden kattavan kaikki elämän osa-alueet. Vanhempien mielestä heidän lisäkseen perhepiirin muut henkilöt sekä asumisyksikkö tukivat kehitysvammaisia nuoria itsenäistymään. Vanhemmat itse tukivat nuortensa itsenäistymistä antamalla vastuuta, neuvomalla, olemalla läsnä sekä ylläpitämällä jo opittuja taitoja.

Vanhempien ja asumisyksikön välinen yhteistyö koettiin pääosin positiiviseksi. Välillä kuitenkin ilmeni erimielisyyksiä. Yhteisesti sovituista asioista kiinnipitäminen olisi tärkeää nuorten itsenäistymisen tukemisen kannalta. Asumisyksikön järjestämät vanhempainillat koettiin hyviksi. Vanhemmat pitivät tiiviisti yhteyttä kehitysvammaisiin nuoriinsa, osa soittaen useita kertoja päivässä. Liian tiivis yhteydenpito vanhempiin voi olla haitallista itsenäistymiselle ja vanhemmista irtautumiselle. Tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta voisi luoda oppaan vanhemmille, joka käsittelee kehitysvammaisen nuoren muuttoa ja itsenäistymistä ja sen herättämiä tunteita.