Koska maatalousalan opiskelijat, ja tämän myötä myös maatalousharjoittelijat, usein omaavat melko vaihtelevat taustat, ovat myös heidän osaamisalueensa hyvin erilaiset. Joku heistä on saattanut kylvää tuhansia peltohehtaareja, kun taas joku toinen hädin tuskin on ajanut traktoria. Tämän opinnäytetyön tavoite on yrittää tasoittaa näitä eroja, ei niinkään kokemuksen, vaan ymmärryksen ja tiedon kautta. Käytännössä tavoite on siis alentaa sekä harjoittelijan että harjoitteluisännän verenpainetta, säästää aikaa sekä välttää tapaturmia.

Opinnäytetyö koostuu modernien suomalaisten kasvinviljelytilojen tavallisimman maatalousteknologian läpikäynnistä ja yleiskatsauksesta kasvukauteen sisältyviin työvaiheisiin. Työ käsittelee maatalouskoneiden toimintaperiaatteita, niiden asiallista käyttöä sekä keskeisiä viljelyteknisiä asioita. Työn päämäärä on kuitenkin ennen kaikkea yhdistää tämä perustieto siihen hiljaiseen tietoon, minkä maanviljelijä oppii vuosien saatossa sekä oman että muiden kantapään kautta. Tämä integroitu tieto auttaa harjoittelijaa välttämään sudenkuoppia, vahinkoja ja tapaturmia työssään. Kyseinen kompetenssi mahdollistaa siis sen, että harjoittelija suoriutuu työstään hengissä ja kunnialla.

Tavoitteeseen päästään keräämällä yhteen tiedon jyväset niin alan kirjallisuudesta ja oppimateriaalista kuin kokeneilta urakoitsijoilta ja maanviljelijöiltä. Kirjoittajan henkilökohtaiset kokemukset ovat keskeisessä asemassa, koska identiteetti sekä agrologiopiskelijana että maatalousurakoitsijana tarjoaa aivan erityisen mahdollisuuden tuoda käytännön kokemus ja kohderyhmä yhteen. Jotta ne mekaaniset ja fysikaaliset konseptit, joihin maataloustyössä usein törmää, olisivat paremmin ymmärrettävissä, selvennetään tekstiä myös kuvioilla ja kuvilla. Lopputulos on näin ollen helppolukuinen teksti, jota harjoittelija voi työssään helposti kantaa mukanaan ja tarpeen vaatiessa konsultoida vaikkapa traktorin hytistä käsin.