Työllistyminen Suomessa voi olla haasteellista maahanmuuttajalle, vaikka olisi jo olemassa oleva koulutus kotimaasta. Maahanmuuttajien työttömyysaste Suomessa on lähes kolminkertainen koko väestön työttömyysasteeseen verrattuna. Yksi keino avartaa suomalaista työkulttuuria maahanmuuttajille ja kantaväestön asenteita maahanmuuttajia kohtaan on mentorointi. Opinnäytetyöni liittyi Vaasan aikuiskoulutuskeskuksen kotoutumiskoulutuksen kehittämishankkeeseen, johon sisältyi Väestöliiton luoman mentorointimallin soveltaminen koulutetuille maahanmuuttajille.

Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvailla hankkeeseen osallistuneiden mentoreiden kokemuksia maahanmuuttajien työuramentoroinnista. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää työuramentorointiin perustuvaa mentorointimallia Vaasassa.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla viideltä hankkeeseen osallistuneelta mentorilta. Teemat muotoituivat mentorointiprosessin kaaren mukaisesti. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan henkilökohtainen pyyntö tutulta ihmiseltä oli ollut merkittävä tekijä mentoriksi ryhtymisessä. Mentorointi oli uusi, mielenkiintoinen kokemus mentoreille, ja mentorit kokivat, että heillä oli jotain annettavaa mentoroitaville eli aktoreille. Ryhmätapaamiset koettiin tärkeiksi ja erityisesti vertaistuen merkitys nousi esille välitapaamisen osalta. Yhteensopivuus aktorin kanssa oli koettu pääasiassa hyväksi. Vuorovaikutusta aktorin kanssa kuvailtiin usealla eri tavalla. Erityisesti kieli oli tuonut haasteita vuorovaikutukseen. Mentorit olivat toimineet erilaisissa rooleissa mentorointiprosessin aikana. He kuvasivat paljon mentorin rooliin liittyviä odotuksia, niin omiaan kuin aktoreiden. Mentorointiprosessi oli opettanut uusia asioita myös mentoreille. Kieleen liittyviä haasteita lukuun ottamatta aktorin erilainen kulttuuritausta ei ollut vaikuttanut suuresti mentorointiin. Kaikki mentorit olivat tyytyväisiä osallistumisestaan mentorointiin, vaikka kaikissa tapauksissa mentorointi ei ollut sujunut odotusten mukaisesti.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että henkilökohtainen pyyntö uusien mentoreiden rekrytoimiseksi on hyvä säilyttää. Hyvällä perehdyttämisellä luodaan pohja mentoroinnille ja ehkäistään pettymysten syntymistä. Mentorointipareja tulisi rohkaista käymään avointa keskustelua mentorointiin ja rooleihin liittyvistä odotuksista heti alusta asti. Erilaisten kulttuurien tuntemus ei ole välttämätöntä mentoroinnin onnistumiseksi.