Opinnäytetyön aiheena on tunnustamisoikeudenkäynti ja menettelyssä toteutunut ensimmäisen vuoden oikeuskäytäntö. Opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä vuoden 2015 alusta voimaan tullutta tunnustamisoikeudenkäyntiä menettelynä, sen ominaispiirteitä, käyttöönoton syitä ja itse oikeusprosessia sekä tunnustamisoikeudenkäynnin pohjalla olevaa syyteneuvottelua ja neuvottelun tuloksena syntyvää tuomioesitystä. Menettelykuvauksen lisäksi opinnäytetyössä tutkitaan kattavasti tunnustamisoikeudenkäynnissä toteutunutta oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytäntöä tutkimalla selvitetään minkä verran menettelyä on käytetty sen ensimmäisenä käyttöönottovuonna, minkälaisiin rikoksiin menettelyä on sovellettu ja kuinka tyytyväisiä rikosasian osapuolet ovat ratkaisuihin olleet.

Tutkimusmenetelminä opinnäytetyössä ovat lainopillinen tutkimus ja käräjäoikeuksien antamien ratkaisujen tutkiminen. Keskeisimpinä lähteinä opinnäytetyössä ovat laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, esitutkintalaki ja rikoslaki sekä näiden lakien lainvalmisteluasiakirjat. Pääpaino on lainsäännöksien ohella etenkin hallituksen esityksessä 58/2013, jossa ehdotetaan syyteneuvottelua koskevan lainsäädännön ja syyttämättä jättämistä koskevien säännösten uudistamista. Lisäksi lähdeaineisto perustuu oikeuskirjallisuuteen. Oikeuskäytännön osalta tutkimus pohjautuu käräjäoikeuksista tilattuihin tunnustamisoikeudenkäynnissä annettuihin tuomioihin. Tutkimuksessa on mukana kaikki Suomessa vuonna 2015 annetut ratkaisut.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että tunnustamisoikeudenkäyntiä on hyödynnetty varsin vähän sen ensimmäisenä käyttöönottovuonna. Sovellettujen rikosten osalta tietyntyyppiset rikokset nousivat selvästi tuloksista esiin; menettelyä sovellettiin ennen kaikkea talous- ja varallisuusrikoksiin. Tuomioistuinten ratkaisuihin oltiin oltu myös erittäin tyytyväisiä, sillä muutosta lopputulokseen ei ollut haettu juuri lainkaan.

Vähäinen hyödynnettävyys johtuu varmasti suurelta osin siitä, että menettely on uusi. Käynnistymisvaikeuksien jälkeen tunnustamisoikeudenkäyntiä todennäköisesti tullaan käyttämään jatkossa enemmän menettelyn tullessa tutummaksi ja viranomaisille laadittujen ohjeistusten lisääntyessä.