Opinnäytetyön aiheena on tunnustamisoikeudenkäynti ja menettelyssä toteutunut ensimmäisen vuoden oikeuskäytäntö. Opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä vuoden 2015 alusta voimaan tullutta tunnustamisoikeudenkäyntiä menettelynä, sen ominaispiirteitä, käyttöönoton syitä ja itse oikeusprosessia sekä tunnustamisoikeudenkäynnin pohjalla olevaa syyteneuvottelua ja neuvottelun tuloksena syntyvää tuomioesitystä. Menettelykuvauksen lisäksi opinnäytetyössä tutkitaan kattavasti tunnustamisoikeudenkäynnissä toteutunutta oikeuskäytäntöä. Oikeuskäytäntöä tutkimalla selvitetään minkä verran menettelyä on käytetty sen ensimmäisenä käyttöönottovuonna, minkälaisiin rikoksiin menettelyä on sovellettu ja kuinka tyytyväisiä rikosasian osapuolet ovat ratkaisuihin olleet.

Tutkimusmenetelminä opinnäytetyössä ovat lainopillinen tutkimus ja käräjäoikeuksien antamien ratkaisujen tutkiminen. Keskeisimpinä lähteinä opinnäytetyössä ovat laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, esitutkintalaki ja rikoslaki sekä näiden lakien lainvalmisteluasiakirjat. Pääpaino on lainsäännöksien ohella etenkin hallituksen esityksessä 58/2013, jossa ehdotetaan syyteneuvottelua koskevan lainsäädännön ja syyttämättä jättämistä koskevien säännösten uudistamista. Lisäksi lähdeaineisto perustuu oikeuskirjallisuuteen. Oikeuskäytännön osalta tutkimus pohjautuu käräjäoikeuksista tilattuihin tunnustamisoikeudenkäynnissä annettuihin tuomioihin. Tutkimuksessa on mukana kaikki Suomessa vuonna 2015 annetut ratkaisut.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että tunnustamisoikeudenkäyntiä on hyödynnetty varsin vähän sen ensimmäisenä käyttöönottovuonna. Sovellettujen rikosten osalta tietyntyyppiset rikokset nousivat selvästi tuloksista esiin; menettelyä sovellettiin ennen kaikkea talous- ja varallisuusrikoksiin. Tuomioistuinten ratkaisuihin oltiin oltu myös erittäin tyytyväisiä, sillä muutosta lopputulokseen ei ollut haettu juuri lainkaan.

Vähäinen hyödynnettävyys johtuu varmasti suurelta osin siitä, että menettely on uusi. Käynnistymisvaikeuksien jälkeen tunnustamisoikeudenkäyntiä todennäköisesti tullaan käyttämään jatkossa enemmän menettelyn tullessa tutummaksi ja viranomaisille laadittujen ohjeistusten lisääntyessä.

The subject of this thesis is plea bargain trial, and the legal praxis used during the first year of the implementation of the process. The aim of the thesis is to present the plea bargain trial as a procedure, the characteristic features of the process, the reason for its implementation and the process itself. Year 2015 was the first year it was introduced to Finnish legal system. The plea bargain system and the resulting proposition for sentencing are presented, as well. Also, legal praxis realized in the plea bargain trial is studied in detail in the thesis. By studying the legal praxis, the utilization rate of the process during the first year of implementation is concluded, the nature of the criminal cases where plea bargain trial has been exercised is investigated, and the content to the court decisions of the parties are examined.

The methods for the research done in the thesis are legal dogmatics and studying the court decisions given by the district courts in Finland. The primary sources used in the work are Code of Procedure, Law of Pretrial Investigation, Criminal Law, and also the law drafting documents of these laws. The main focus, in addition to the law, is especially in the proposal of the Finnish Government 58/2013, which suggested the reformation of the legislation related to the plea bargain and to the regulations of the non-prosecution. Another source for reference is the legal literature. In the context of legal praxis, the research is based on the court decisions. In the research, all the court decisions given in the plea bargain trials in Finland during the year 2015 are included.

As the main conclusion in this thesis, it can be stated that the plea bargain trial has been used relatively little during its first year of implementation. From the criminal cases in which the procedure was used, certain types of cases were clearly distinguished from the others; plea bargain trial was mainly applied in economic offences and crimes against property. Also, the parties involved in the cases were mainly very satisfied with the court decisions, because the amount of appeals against the decisions was almost negligible.

The reason for low utilization rate of the plea bargain trials is most probably the novelty of the procedure. After the difficulties during the start-up period, plea bargain trials will most probably be used in a larger extent, when the procedure is more well-known, and more directives related to the process are given to the authorities.