Tämän opinnäytetyön taustalla ovat pop- ja jazzlaulunopiskelijana ja -opettajana saamani kokemukset arvioinnin haasteista ja puutteista. Suomessa pop- ja jazzlaulun arviointi tapahtuu edelleen oppilaitos- ja opettajakohtaisesti, mikä asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan ja aiheuttaa sen, että opiskelijat eivät valmistuessaan välttämättä tiedä todellista tasoaan. Työni tavoitteena on selvittää tarkemmin pop- ja jazzlaulun arvioinnin tilannetta eri musiikkioppilaitoksissa ja arvioinnin kehittämismahdollisuuksia niin ruohonjuuritasolla kuin valtakunnallisestikin sekä antaa konkreettisia ohjeita arvioinnin toteuttamiseen.

Pohjustan kehitysehdotuksiani määrittelemällä arviointia sen kohteiden, tehtävien, ajoituksen ja menetelmien mukaan. Tarkastelen, miten vallalla olevat oppimisnäkemykset ovat aiheuttaneet muutoksen arvostelusta arviointiin, ja miten tämä on vaikuttanut musiikkipedagogiikkaan. Määrittelen, minkälaista hyvän arvioinnin tulisi olla, ja minkälaista arviointi voi olla pahimmillaan. Arvioinnin nykyistä tilaa tutkin selvittämällä, miten arviointi on otettu huomioon eri musiikkioppilaitosten opetussuunnitelmissa sekä analysoimalla neljältä pop- ja jazzlaulunopettajalta keräämääni haastatteluaineistoa. Olen esittänyt haastateltaville kysymyksiä pop- ja jazzlaulun arviointiperusteista heidän työpaikoillaan sekä siitä, miten arviointia heidän mielestään pitäisi kehittää.

Työni tuloksena totean, että pop- ja jazzlaulun arvioinnin suurin kehittämiskohde tulisi olla valtakunnallisesti yhtenäisemmät kirjalliset arviointikriteerit. Vaikka musiikki onkin kuulijan henkilökohtainen kokemus, pitäisi laulun arvioinnissa olla käytössä muitakin perusteita kuin arvioijan subjektiivinen tuntemus. Työni loppuun olen koonnut muistilistan pop- ja jazzlaulun arvioijalle.