Sairaanhoitajia työskentelee monissa erilaisissa terveydenhoidon yksiköissä ja tehtävissä, joissa kaikissa on mahdollista kohdata epileptisesti oireilevia potilaita. Epilepsiaa sairastaa suomalaisista noin 1 %. Tässä opinnäytetyössä oli tarkoituksena kuvata, millaista on epileptisesti oireilevan aikuisen potilaan hoitotyö. Työssä oli tavoitteena selvittää millaista epileptinen oireilu on sekä mikä on sairaanhoitajan rooli epilepsiakohtauksen saaneen aikuisen potilaan hoitotyössä. Opinnäytetyö toteutettiin teoreettisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineisto kerättiin pääasiassa suomenkielisistä tietokannoista, jotka olivat yleisesti luotettaviksi tiedettyjä. Tulokset osoittivat, että yleisimmät epilepsia kohtaustyypit jaetaan oireiden mukaan paikallisalkuisiin, yleistyneisiin sekä tuntemattomiksi jääneisiin kohtauksiin. Yleisimpiä paikallisalkuisen kohtauksen oiretyyppejä ovat aurat, motoriset oireet sekä tajunnanhämärtymiskohtaus. Yleistyneen epilepsiakohtauksen oiretyypit ovat toonis-klooninen, tooninen, klooninen, atooninen, myokloninen sekä poissaolokohtaus. Kohtaustyyppi määritellään tuntemattomaksi, mikäli sen oirekuvasta ei ole riittävästi tietoa. Sairaanhoitajan rooli epilepsiakohtauksen saaneen potilaan hoitotyössä jakautuu kolmeen pääosioon, peruselintoimintojen turvaaminen ja seuranta, lääkehoidon toteuttaminen ja vasteen seuranta sekä oireilun havainnointi ja raportointi. Lisäksi tärkeimpiin tehtäviin kuuluu tarkka ja selkeä kirjaaminen, potilaan voinnin seuraaminen sekä ohjaus. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää sairaanhoitajien opinnoissa sekä lisätä jo työelämässä olevien tietoisuutta aihealueesta. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla opintomateriaalin tuottaminen sairaanhoidon sekä ensihoidon opiskelijoille. Myös oppaan tekeminen yhteistyössä sellaisten hoitotyönyksiköiden kanssa, joissa kohdataan epileptisesti oireilevia potilaita, voisi olla jatkotutkimuksen aiheena.