Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Lappeenrannan terveysaseman Tulppa-kuntoutujien jatkokuntoutukseen hakeutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti oltiin kiinnostuneita Lappeenrannan Sydän- ja Diabetesyhdistysten ryhmiin osallistumisesta. Lisäksi selvitettiin, kuinka jatkokuntoutusmahdollisuuksia tulisi kehittää. Jatkokuntoutuksella tässä työssä tarkoitetaan Tulppa-kuntoutuksen jälkeistä toimintaa. Työ toteutettiin yhteistyössä Etelä-Karjalan Sydänpiirin kanssa.

Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake laadittiin ryhmähaastattelun ja aiemman tutkimustiedon pohjalta. Lomake lähetettiin 25:lle Tulppa-kuntoutuksen aikavälillä syksy 2008 syksy 2009 aloittaneelle henkilölle. Lomakkeen palautti 21 henkilöä. Lopullinen vastausprosentti oli 84 %.

Tässä työssä analysointimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Taustatietoja ja jatkokuntoutukseen osallistumista analysoitiin tilastollisesti Windows SPSS 19.0-ohjelmalla. Määrällinen analysointi tapahtui ristiintaulukoinnilla, ja tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0,05. Kyselylomakkeella haluttiin selvittää henkilöiden liikuntatottumuksia, jatkokuntoutukseen osallistumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Henkilöitä pyydettiin myös kertomaan jatkokuntoutustoiveita.

Tuloksissa selvisi, että noin 71 % vastanneista ei ollut osallistunut jatkokuntoutukseen. Suurin osa henkilöistä kuitenkin kertoi harrastavansa itsenäisesti liikuntaa. Suurin syy osallistumattomuuteen oli tiedon puute järjestettävistä ryhmistä. Muita syitä olivat laiskuus ja se, että jatkokuntoutukselle ei tunnettu olevan tarvetta. Ryhmiin osallistumista edistäisi niiden sopiva taso ja lyhyt välimatka. Ryhmän tuomaa sosiaalista tukea pidettiin tärkeänä. Jatkokuntoutusmahdollisuuksia voisi kehittää tehostamalla ryhmistä tiedottamista. Tulppa-kuntoutuksen aikana yhdistysten edustajien tai Tulppa- ohjaajien tulisi kertoa jatkokuntoutusmahdollisuuksista. Raportissa on esitetty erilaisia kehittämisehdotuksia jatkokuntoutuksen järjestämisestä.

Tulevaisuudessa tärkeää olisi tukea henkilöiden oikeanlaista itsenäistä liikkumista. Tuloksissa selvisi, ettei Tulppa-kuntoutus ollut muuttanut vastanneiden liikuntatottumuksia. Lihasvoimaa ja elastisuutta harjoittavan liikunnan tärkeyttä tulisi kuntoutuksessa painottaa entistä enemmän.