Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka 13.6.2014 voimaan tullut direktiivi 2011/83/EU vaikuttaa suomalaiseen etämyyntiin. Lain valmistelu ja hyväksyminen alkoi jo lokakuussa 2011 Euroopan unionin tasolla, josta se siirtyi kunkin jäsenvaltion täytäntöönpantavaksi 13.12.2013 mennessä. Lain säännöksiä oli ryhdyttävä soveltamaan kussakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa 13.6.2014 alkaen. Suomessa direktiivi pantiin täytäntöön uudistamalla kuluttajansuojalain 6 lukua, erityisesti etämyyntiä koskevien säännösten osalta. Laki 1211/2013 kuluttajansuojalain muuttamisesta vahvistettiin Suomessa 30.12.2013.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta. Työn teoriaosuus koostuu lainsäädöksistä, kirjallisuudesta, lehtiartikkeleista ja internetistä kerätystä tiedosta. Yrittäjien mielipiteitä kerättiin kyselylomakkeella, joka oli suunnattu Uudenmaan ja Pirkanmaan verkkokauppayrityksille. Teoriaosassa on käyty läpi, mitä on etämyynti, Euroopan unionin antama direktiivi ja Suomen kuluttajansuojanlain muutos. Empiirisessä osassa tutkittiin kuluttajansuojalain muutoksen vaikutusta suomalaiseen kuluttajaan ja yrittäjään etämyynnissä.

Tuloksena voidaan todeta, että kuluttajansuojalakimuutos ei lähtökohtaisesti heikennä kuluttajan asemaa Suomessa. Se lisää sekä kuluttajien että yrittäjien tasavertaisuutta Euroopan unionin jäsenmaiden välillä. Kaupan peruuntuessa suoritteen palautusta varten aiemmin epämääräisesti määritelty ”kohtuullinen palautusaika” on nyt selvästi määritetty 14 vuorokaudeksi peruutusilmoituksesta yrittäjälle. Toisaalta kuluttajan tulee peruutustilanteessa saada tehdyt suoritteet puolta nopeammassa ajassa takaisin yrittäjältä. Etäkauppaa harjoittava yrittäjä hyötyi lainmuutoksesta kuluttajan lisääntyneenä vastuuna tilauksestaan suhteen, kun kuluttajan tulee täyttää peruutusilmoitus ja maksaa palautuskustannukset, ellei yrittäjä tarjoudu niitä maksamaan sopimusehdoissaan. Negatiivisena yrittäjät pitivät kuluttajan mahdollisuutta palauttaa käytetty tuote myyjälle.