Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää päiväkotilasten näkemyksiä hyvästä vuorovaikutuksesta varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli tutkimuksen tuottaman tiedon avulla haastaa varhaiskasvattajia tarkastelemaan vuorovaikutustaitojaan ja kehittämään niitä entistä paremmin lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeviksi.

Yhteistyökumppaninani toimi Porissa sijaitseva Etanatien päiväkoti. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua ryhmähaastattelua. Päiväkodin lapsista valittiin harkinnanvaraista otantaa käyttäen kahdeksan vuosina 2009 ja 2010 syntynyttä lasta tutkimusryhmään, joka kokoontui kenttätyöskentelyviikon aikana yhteensä neljä kertaa. Kullekin tutkimuspäivälle oli varattu oma päiväkodin rutiineihin perustuva aihepiirinsä. Työskentely aloitettiin yleisillä vuorovaikutukseen liittyvillä kysymyksillä, joista edettiin tuonti- ja hakutilanteisiin sekä lepohetkeen. Loppuviikolla käsiteltiin ohjattuja tuokioita, ruokailuita ja siirtymiä sekä vapaata leikkiä ja ulkoilua. Haastattelujen tukena käytettiin toiminnallisia menetelmiä kuten rentoutusta, satukirjoja ja nukketeatteria. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.

Tutkimuksessa selvisi, että hyvä vuorovaikutussuhde syntyy aidosta ja yksilöllisestä kohtaamisesta. Lapsi haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Luottamuksen syntymistä pidettiin merkittävänä turvallisuudentunnetta ylläpitävänä seikkana. Vaikka lapset kertoivat saavansa aikuiselta läheisyyttä ja hellyyttä, etenkin hädän hetkellä turvasatamaa edustavaa kasvattajaa olisi kaivattu vielä enemmän. Lapset toivoivatkin aikuisen ymmärtävän tarkastella asioita heidän näkökulmastaan, josta katsottuna pienetkin asiat voivat toisinaan tuntua pelottavilta. Tuonti- ja hakutilanteissa lapset toivoivat tulevansa aidosti kohdatuiksi sekä saavansa huomiota ja läheisyyttä. Unisatua ja – lelua pidettiin lepohetkellä rauhoittumista edistävänä ja turvallisuudentunnetta lisäävänä tekijänä. Ohjatuissa tuokioissa lapset toimivat mieluummin koko ryhmän kuin pienryhmän kanssa. Koska aikuisen osallistumista yhteisiin keskusteluihin ja puuhasteluihin pidettiin erittäin mieleisenä, kasvattajien toivottiin osallistuvan niihin jatkossa entistä enemmän. Aikuisen osallisuutta arvostettiin. Samalla kasvattaja nähtiin kuitenkin selvänä auktoriteettina, eräänlaisena määräysvaltaa käyttävänä neuvonantajana. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoitti kasvattajan kanssa käydyn onnistuneen vuorovaikutuksen olevan merkittävä lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä.