Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin lapsilähtöistä työskentelyä lastensuojelulaitoksissa työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa, jossa ilmeni myös kvantitatiivisia piirteitä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka suunnattiin kahdeksaan lastensuojelulaitokseen kuhunkin kolmelle työntekijälle. Opinnäytetyössä oli mukana neljä Porin kaupungin lastensuojelulaitosta sekä neljä Porissa sijaitsevaa yksityistä lastensuojelulaitosta. Opinnäytetyön teoriaosuudessa tarkasteltiin aluksi lapsuuden määritelmää yhteiskunta-muutoksen sekä lastensuojelulain näkökulmasta. Teoriaosuutta jatkettiin määrittelemällä lapsilähtöisyys-käsitettä erityisesti lastensuojelun näkökulmasta. Lastensuojelun sijaishuoltoa puolestaan tarkasteltiin valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteerien avulla. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös lastensuojelua yleisesti, vuoden 2007 lastensuojelulakiuudistusta sekä lastensuojelulaitoksissa toteutettavan työn haasteita. Opinnäytetyön tulosten mukaan lapsilähtöisyys ja sen ohella valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit olivat tärkeä osa lastensuojelulaitoksissa toteutettavaa työtä. Lapsilähtöisessä työskentelyssä keskeisintä oli lapsen näkökulman huomioiminen sekä vuorovaikutus lapsen ja työntekijän välillä. Toiminnallisilla työmenetelmillä kuten peleillä ja leikeillä koettiin olevan hyvin keskeinen rooli lasten kanssa työskentelyssä. Lastensuojelulaitosta pidettiin lapselle turvallisena kasvuympäristönä ja työntekijöiden nähtiin olevan motivoituneita lasten kanssa työskentelyyn. Vuoden 2007 lastensuojelulaki koettiin pääsääntöisesti työtä vaikeuttavana ja lisäävänä. Poikkeuksena rajoitustoimenpiteet, joiden osalta lakiuudistus koettiin työtä selkiyttävänä. Tuloksista ilmeni myös muutama kehittämiskohde. Lapsilähtöisyyden tulisi ensinnäkin enemmän vakiinnuttaa asemaansa lastensuojelussa ja lastensuojelulaitoksissa. Suurin kehityskohde olisi kuitenkin, että lastensuojelulaitoksiin saataisiin enemmän työnteki-jöitä. Nykyisillä resursseilla lapsilähtöinen työskentely vaarantuu, koska työntekijät ei-vät pysty tarjoamaan lapsille aikuisen läsnäoloa niin paljon kuin haluaisivat. Lapsen huomioimista voitaisiin parantaa myös pienemmillä lapsiryhmillä, joissa olisi lisäksi mahdollisimman pieni ikähaitari. Lastensuojelulaitoksissa tulisi myös panostaa enemmän kodinomaisuuteen.