Suomessa on runsaasti tutkittu muuttuvien kustannusten ja satotason vaikutusta säilörehun tuotantokustannukseen. Vähäisemmällä tutkinnalla sen sijaan on ollut mikä on konekustannusten osuus tuotantokustannukseen ja kuinka se muuttuu, jos käytettävien säilörehunkorjuukoneiden käyttöastetta saataisiin parannettua ilman, että säilörehun D-arvo tavoitteesta tingitään.

Tutkimuksessa selvitetään kuinka paljon koneiden käyttöaste vaikuttaa säilörehun korjuun konekustannukseen. Toisena keskeisenä ongelman selvitetään voiko säilörehun korjaamiseen käytettävien korjuupäivien määrään vai-kuttaa ja kuinka paljon.

Säilörehun keskeisin laatutekijä D-arvo kehittyy ensimmäisessä korjuussa lähinnä lämpösumman mukaan. Läm-pösumman noustessa D-arvo laskee keskimäärin 0,53 g/ kg ka yhtä lämpösumma Celsius astetta kohden. D-arvon kehittymiseen voi vaikuttaa kasvilaji ja – lajikevalinnoilla sekä kasvupaikan huomioimisella kasvilajiketta valittaessa. Timotei lajikkeilla on selkeästi erilliset kahden ja kolmen niiton strategioihin sopivat lajikkeet. Lisäksi apilat hidastavat D-arvon alenemista. Myös kasvupaikka ja maalaji vaikuttavat maan lämpenemiseen ja täten ensimmäisen niiton ajoittumiseen.

Tutkimus on toteutettu toimintatutkimuksena. Keskeisenä osana tutkimusta laadittiin Excel – taulukkolaskentasovellus, jonka avulla selvitettiin konekustannusten muodostumista kolmessa tapauksessa (Case 1-3). Konekustannuksista selvitettiin säilörehun korjuun konekustannus hehtaarille, vuosikustannus sekä ajankäyttö säilörehunkorjuussa.

Säilörehun konekustannus vaihtelee paljon riippuen koneiden käyttöasteesta. Pääomakustannuksien hallinta ja niiden jakautuminen riittävän suurelle säilörehun korjuualalle on merkittävin tekijä edullisen konekustannuksen saavuttamiseksi. Työkustannus on kaikissa kolmessa tapauksessa pienin kuluerä kokonaisuudessa, eikä siinä sääs-täminen juurikaan vaikuttanut säilörehun korjuun kokonaiskustannukseen.

Vaikka säilörehun sulavuudesta ei haluta tinkiä, on korjuupäivien lisäämiseen käytössä useita eri keinoja. Tekemällä kasvilaji ja – lajike valinnat oikein voidaan jakaa säilörehun korjuualat esimerkiksi kahteen erilliseen korjuurytmiin. Parhaat ja tuottavimat pellot korjataan kolmen niiton strategialla ja loput kahden niiton strategialla. Säilörehun tekemisen kriittinen kohta on ensimmäinen korjuu, joka määrää toisen ja mahdollisen kolmannen niiton ajankohdan. Täten ensimmäisessä niitossa saavutettu eriaikaisuus säilyy jälkikasvusatojen korjuussa.