Opinnäytetyössä tutkittiin monikkoperheiden kokemuksia niin ammattilaisilta kuin vertaisilta saamastaan tuesta. Työn tavoitteena oli selvittää, millaiseksi perheet ovat kokeneet saamansa tuen, mistä he ovat saaneet tietoa monikkoraskauteen liittyen ja onko tieto sekä tuki ollut heidän mielestään riittävää. Samalla kartoitettiin ohjautuvuutta eri palveluihin.

Tutkimusmenetelmäna käytettiin ensisijaisesti kvalitatiivistä tutkimusmenetelmää, mutta tutkimuksessa käytettiin myös kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä sekä teemahaastatteluin. Teemahaastattelut toteutettiin haastattelemalla 10 ihmistä seitsemästä monikkoperheestä. Haastateltavat olivat yhtä teemahaastatteluun osallistunutta lukuun ottamatta Savon Monikkoperheet Ry:n jäseniä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että perheillä on vaihtelevia kokemuksia saamastaan tiedosta ja sen riittävyydestä. Esille tuli etenkin puutteita tunteiden käsittelyyn, monikkoraskauteen ja vanhemmuuteen liittyen. Toivottiin, että neuvolassa pääsisi heti raskauden alussa keskustelemaan tunteista ja käsittelemään tunteita molempien vanhempien kohdalla. Perheiden omalla tukiverkostolla sekä vertaistuella oli vaikutusta perheen jaksamiseen. Perheiden jaksamista tukivat myös omien tukiverkostojen lisäksi kunnalta kotiin saadut tukipalvelut. Raskausaikana perheet tahtoivat saada lisää tietoa tulevasta arjesta. Lisäksi lasten syntymän jälkeen perheet toivoivat konkreettista tukea.

Johtopäätelmissä todettiin, että kaikki perheet kokivat yhteiskunnan tuoman tuen tärkeäksi. Tiedollinen tuki lievitti perheiden huolta ja pelkoa tulevasta, sekä rauhoitti arjen keskellä kamppailevia vanhempia, jotka tunsivat itsensä riittämättömiksi. Tiedollista tukea tärkeämmäksi koettiin konkreettinen apu kotiin, joka mahdollisti pienen hengähdystauon arjesta sekä mahdollisuuden vanhemmille viettää kahdenkeskistä aikaa. Myös perheiden oma tukiverkosto ja vertaistuki ovat olleet merkittävässä asemassa. Sukulaisten asuessa kauempana vertaistuen merkitys kasvaa. Keskustelu samassa tilanteessa olevien on koettu tärkeäksi niin tiedon saannin kuin haastavien kokemuksien jakamisen kannalta.