Opinnäytetyössä tarkastellaan rumpali Max Roachin soolosoittoa vuonna 1954 äänitetyllä Clifford Brownin ja Max Roachin levyllä Clifford Brown & Max Roach. Roachia voidaan pitää eräänä merkittävimmistä jazz-rumpaleista, ja hänen rumpusooloideansa ovat sekä tunnistettavia että omaperäisiä. Työssä syvennyttiin ensisijaisesti Roachin soolosoittoon. Tutkittavalta levytykseltä esimerkeiksi valikoituivat kappaleet Parisian Thoroughfare ja Jordu, joiden rumpusoolot transkriptoitiin ja analysoitiin. Työn tarkoituksena oli avata Max Roachin soolosoitossa esiintyvää bebopille tyypillistä rytmiikkaa.

Analysoitavat soolot valikoitiin opinnäytetyön aiheeksi, koska ne edustavat hyvin Max Roachin 50-luvun puolivälin soittotyyliä. Lisäksi näissä sooloissa on useita Roachin soitolle ominaisia yhtäläisyyksiä niiden olematta kuitenkaan liian samanlaisia. Soolot ovat myös täynnä mielenkiintoisia musiikillisia ilmiöitä analysointia varten.

Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: Kuka oli Max Roach, ja mikä hänen merkityksensä jazz-musiikille on? Mitkä seikat olivat Max Roachin soolosoiton kantavat perusideat ja miksi hänen soolonsa ovat niin tunnistettavia?