Opinnäytetyö on tehty toimeksiantoja kahdelle lypsykarjatilalle jotka sijaitsevat Pohjois-Savossa. Opinnäytetyön tarkoitus on, että siitä olisi hyötyä kyseisille tiloille ja muille seosrehuyhteistyötä harkitseville maatalousyrittäjille. Työn tavoitteena on auttaa seosrehu yhteistyötä haluavia tiloja siirtymään teoriasta käytäntöön. Tavoitteena oli myös löytää tiloille toimiva yhteistyömalli, jonka avulla on helppo organisoida työt ja jakaa kustannukset. Työn ohessa syntyi myös seosrehuyhteistyön sopimusluonnos. Sopimuksesta on tehty tarkka, jotta yhteistyössä vältyttäisiin erimielisyyksiltä ja se saataisiin toimimaan joustavasti.

Tutkimukseen aineistoa kerättiin erilaisista lähteistä sekä haastatteluiden avulla. Haastattelut suunnattiin koneyhteistyötä harjoittaviin tiloihin. Yhdellä tilalla oli harkittu yhteistä seosrehuvaunua, mutta maaston muodot eivät antaneet siihen mahdollisuuksia. Toisessa esimerkissä seosrehuvaunun omisti kolme osakasta. Heillä oli samankokoiset tilat joiden oli helppo jakaa kustannukset ja yhteistyö toimi normaalina koneyhteistyönä. Haastattelimme myös Vänninmäen kuivuri osakeyhtiön puheenjohtajaa ja yritimme sen kautta saada vastauksia työmme ongelmiin.

Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus sekä toimintatutkimus. Työssä täytyi olla kaksi tutkimusmenetelmää, koska työhön kerättiin tietoa haastatteluiden avulla ja työ oli toimeksianto kahdelta tilalta. Aineistoa pyrittiin keräämään niin, että teoria olisi helppo siirtää käytäntöön. Toimintatutkimuksen tarkoituksena on myös parantaa sekä kehittää nykyistä tilannetta paremmaksi. Haastatteluiden avulla saimme vastauksia kysymyksiin kuinka työt jaettaisiin, kustannusten jako ja minkälaisia etuja yhteisellä vaunulla saavutettaisiin. Haastatteluiden pohjalta oli helppo rakentaa sopimusluonnospohja.

Haastatteluissa kävi ilmi, että yhteisillä koneilla saadaan parempi käyttöaste ja voidaan hankkia suurempi kone. Myös vapaapäivien merkitys ruokintatöistä oli merkittävä tekijä. Merkittävänä pidettiin myös, että kustannukset saadaan jaettua ja niiden osuus on paljon pienempi, kuin että jokaisella olisi oma kone. Tilattaessa seosrehukomponentteja voidaan tilata suurempia määriä jolloin hinta on matalampi. Suurimpana haasteena koettiin erimielisyyksien syntyminen. Yhteistyö ei voi olla ikuista ja yleensä toisen luopuessa omasta osuudesta tapahtuu erimielisyyksiä. Suurin osa koneyhteistyöstä on tehty suullisen sopimuksen pohjalle. Kirjallinen sopimus auttaisi paljon enemmän, koska asiat ovat kirjattuna paperille. Erimielisyyden syntyessä asiat voidaan tarkastaa paperilta ja sen avulla voidaan asiat selvittää helpommin. Sopimukseen olisi hyvä lisätä jokaisen osakkaan osuus koneesta. Tämä auttaa kustannusten korjaus- ja käyttökulujen jakamisessa ja helpottaa koneyhteistyön toiminnassa.