Hyvinvointi muodostuu ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toiminnan tuloksena. Hoitotyössä ei huomioida riittävästi ikääntyneiden erilaisuutta ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Fyysisen terveyden ja toimintakyvyn muutokset, sekä aistitoimintojen ja kognitiivisten taitojen heikentyminen voivat johtaa vanhusten tahattomaan eristäytymiseen. Yksinäisyys ei sinänsä ole syy ikääntyneiden eristäytymiselle. Vanhusten kokema yksinäisyys on riippumaton ympäristöstä ja heitä ympäröivistä ihmisistä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla erakoituneen vanhuksen hoitotyön haasteita. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa erakoituneen vanhuksen kanssa työskennelleiden käsityksistä. Tuotettu tieto antaa hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden luoda käytänteitä, jotka selkiyttävät erakoituneen vanhuksen hoitoa. Opinnäytetyönä tehtävän kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin aikaisempien aihetta käsittelevien tutkimusten ja artikkeleiden kautta. Kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valittiin 12 tutkimusta, jotka käsittelevät vanhusten hyvinvointia laaja-alaisesti eri näkökulmista.

Keskeisinä tuloksina ilmeni, että moniammatillista yhteistyötä ja geriatrista tietämystä tulee hyödyntää vanhusten hoitotyössä. Hoitajalla on tärkeä rooli vanhuksen tukijana, arvioijana ja rohkaisijana. Kollegiaalisuus, eettiset periaatteet sekä vuorovaikutustaidot ovat vanhuksen hoitotyötä ohjaavia arvoja.

Itseään kaltoin kohtelevien vanhusten hoitotyötä tulisi tutkia tarkemmin. Hoitotyössä tarvitaan näyttöön perustuvaa tietoa, mikä auttaisi suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan erakoituneen vanhuksen hoitotyötä entistä paremmin.