Opinnäytetyössä tutkittiin omaohjaajuuden tarvetta aikuistuneiden turvapaikanhakijoiden esikotoutumisvaiheessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa aikuistumisesta johtuvan elämänmuutoksen tuomista tuen tarpeista sekä aikuistumisen ja itsenäistymisen vaatimuksista, joita omaohjaajatyömenetelmällä olisi mahdollista tukea. Tutkimuskysymyksenä oli, miten omaohjaajuudella tuetaan aikuistuneita turvapaikanhakijoita esikotoutumisvaiheessa. Teoriaosuudessa tarkastellaan niin kotimaista kuin kansainvälistäkin turvapaikkajärjestelmää sekä niiden perustana olevia kansainvälisiä sopimuksia. Tarkempi katsaus luodaan suomalaiseen turvapaikkaprosessiin sekä turvapaikanhakijan asemaan, oikeuksiin ja palveluihin sen aikana. Lisäksi käsitellään kotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä, esikotouttamista sekä omaohjaajan tehtäviä ja roolia turvapaikanhakijan tukena. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea turvapaikkaprosessin aikana aikuistunutta turvapaikanhakijaa. Haastattelumuodoksi valikoitui teemahaastattelu, jossa teemat muodostuivat haastateltavien elämänvaiheista alaikäisyksikössä sekä aikuisten vastaanottokeskuksessa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysin jälkeen pääluokiksi muodostuivat omaohjaajuus tukiasuntolassa sekä omaohjaajan tarve vastaanottokeskuksessa. Tutkimuksessa korostui aikuistuneiden turvapaikanhakijoiden tuen tarpeiden lisäksi myös alaikäisenä saadun tuen merkitys onnistuneessa aikuisuudessa. Aikuisuudessa omaohjaajuus näyttäytyi keinona tukea elämäntaitoja ja elämänhallintaa sekä sopeutumisen tukena aikuistumisen kynnyksellä. Alaikäisenä omaohjaajuus sen sijaan on tulevaisuuteen valmistamista, välittämistä, huolenpitoa sekä kasvattajana olemista. Omaohjaajuus näyttäytyykin ennen kaikkea yksilön tukena elämänvaiheesta riippumatta sekä yhteiskunnallisen osallisuuden tukena.