Raudanvalmistus ja muokkaus ovat alkaneet maassamme jo esihistoriallisella ajalla. Ensimmäiset pajat ovat olleet ns. kyläpajoja, joissa työskenteli kylän oma seppä. Pikkuhiljaa pajat yleistyivät jokaiseen pihapiiriin kuuluviksi. Pajat sijoitettiin palovaaran vuoksi etäämmälle muusta pihapiiristä.

Perinteinen paja on neliskulmainen, hirsinen huone. Ovi on päädyssä ja mahdollinen ikkuna toisella sivuseinällä. Pajassa on maalattia ja lautakatto. Tärkeimmät sisustukselliset elementit ovat ahjo, palkeet ja alasin. Ahjo ja palkeet on yleisesti sijoitettu peräseinälle. Ahjon varhainen muoto on ollut avoahjo. Myöhemmin se on korvaantunut savukanavallisella takka-ahjolla. Alasin on sijoitettu maahan kaivetun pölkyn päähän. Varhaisimmat alasimet ovat olleet seppien itsensä tekemiä.

Suurin muutos pajoissa voidaan ajoittaa sähköistymiseen. Tämän myötä työkalut ja -menetelmät vaihtuivat, sepästä riippuen enemmän tai vähemmän. Myös pajan valaistusta parannettiin ja palkeet korvattiin sähköpuhaltimilla. Paja saatettiin tehdä nyt myös muun pihapiirin yhteyteen.

Kesällä 2013 Ähtärin kotiseutumuseolle tehtiin uusi toimintakuntoinen paja perinteisen mallin mukaan. Rakennus siirrettiin Moksun alueelta museon pihapiiriin. Se nostettiin nurkkakivien varaan. Ahjo muurattiin kivistä, hirsisiä nurkkatolppia lukuun ottamatta. Kiviladelman päälle valettiin kansi betonista. Palkeet kunnostettiin pajan alkuperäisistä, vain vaihtamalla nahka. Keskelle lattiaa kaivettiin kuoppa alasimelle. Pajan seinille ja hyllylle on aseteltu esille erilaisia seppien käyttämiä käsityökaluja sekä joitakin seppien valmistamia tuotteita, kuten sirppien teriä.