Tarkoituksemme on opinnäytetyön avulla tuottaa tietoa siitä, miten traumatisoituneet äidit kokevat varhaisten traumojen vaikuttavan vanhemmuuteen ylisukupolvisesti, sekä tuoda esille äitien kokemuksia traumainformoidun työotteen näkymisestä sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Tavoitteemme on haastatteluiden avulla tuoda näkyväksi traumataustaisten kokemusasiantuntijoiden kokemuksia. Tutkimuksen taustana traumailmiö, joka on ajankohtainen ja yleismaailmallinen, mutta piiloutuva ja vaikeasti tunnistettava.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksessamme käytetyt aineistot kerättiin haastattelemalla neljää koulutuksen käynyttä kokemusasiantuntijaa, jotka ovat kokeneet varhaisen trauman. Lisäksi tutkimusta vahvistaaksemme olemme haastatelleet kahta traumojen parissa työskentelevää asiantuntijaa. Kokemusasiantuntijahaastattelut toteutimme yhteistyössä Kokemus- ja vertaistoimija Olkkarin kanssa. Haastattelumme rakentuivat kolmen teeman ympärille, jotka noudattivat tutkimuskysymyksiämme ja ohjasivat haastattelun etenemistä. Käyttämämme teemat olivat perhesuhteet ja varhain koettu trauma, trauman koettu vaikutus äitiyteen ja ylisukupolviset havainnot, ja kokemukset traumainformoidun työotteen näkymisestä sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Tutkimuksen tulosten analysoinnissa käytimme teemoittelua ja sisällönanalyysia.

Tutkimuksesta saamamme tulokset osoittavat, että kokemukset saadusta traumainformoidusta työotteesta sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat vielä puutteelliset. Varhaisen trauman kokeneet äidit kohtaavat monenlaisia vaikeuksia, eikä niitä välttämättä osata tunnistaa traumasta johtuviksi. Trauman siirtyminen sukupolvelta toiselle on yleistä ja selkeää, ja keinoja trauman tunnistamiseen ja siirtymisen ehkäisyyn on vähän. Tutkimuksestamme käy ilmi väkivallan, mielenterveysongelmien ja päihteiden käytön kietoutuminen yhteen trauman kanssa. Kiintymyssuhteiden ja tunnesäätelyn haasteellisuus nousevat esiin jokaisella traumataustaisella haastatellulla. Tunteiden käsitteleminen ja näyttäminen on haasteellista, jopa omia lapsia kohtaan. Tutkimuksestamme käy ilmi, miten traumataustaiset äidit toivovat heitä kohdattavan sosiaali- ja terveysalan palveluissa, sekä miten tärkeää olisi mahdollistaa traumainformoitua koulutusta alan ammattilaisille ja opiskelijoille.