Senevati -näyttelyni teemana on intialaisen kulttuurin musiikkitraditio, joka perustuu ragoiksi kutsuttuihin sävelasteikkoihin. Tunnekokemukseen nivoutuneena siinä on läsnä älyllisyys, jonka voi löytää sen rakenteellisista ominaisuuksista. Geometriset muodot teoksissani kuvaavat samaa kiertokulkua ja rakenteellisuutta mitä löytyy ragojen pohjalta koostuvien sävellysten tematiikassakin. Lähtökohtana on traditio, jonka jäljet eivät johda niinkään modernismin historiaan, vaan arkkityyppisten muotojen maailmaan, joka on löydettävissä myös hindulaisesta traditiosta. Musiikin kautta saadut elämykset ovat lähtökohtina työskentelylleni. Teoksissani geometristen perusmuotojen rinnalle on rakentunut persoonallisia muotoja. Olen toistanut muotorakenteita sablonoilla ja käyttänyt niiden rinnalla myös vapaampaa maalaustapaa. Toistuvan muodon sekä värien variaatioilla päädytään samankaltaiseen suggestiiviseen vaikutelmaan kuin musiikissa. Myös teosten sarjallisuus korostaa tätä vaikutelmaa. Maalausten pohjamateriaalina käytän useimmiten erilaisia yksivärisiä papereita, jotka luovat teoksiin seesteisen pohjavireen. Teosten neliön tai suorakaiteen muoto tukee jatkuvuuden vaikutelmaa. Olen käyttänyt työskentelyssäni guasseja niiden pehmeyden ja hengittävyyden vuoksi. Värien valintaan on vaikuttanut aasialaisen maalaustaiteen traditio, esimerkiksi nepalilaiset mandalamaalaukset. Sommittelussa käytän usein symmetriaa kuvan rakenteen korostamiseen. Haluan tuoda teokseni sopivan intiimeihin julkisiin tiloihin, joissa ihmisten on helppo niitä lähestyä. Taiteen kentällä olen eräänlaisessa kulttuuritraditioiden ja institutionaalisten taidekäsitysten välitilassa. Postmodernin ajan lapsena ja kuvantekijänä tunnen kuuluvani eklektiivisyydestä ammentavaan ihmistyyppiin.