Digitaalinen pelaaminen kiinnostaa yhä enemmän. Lähes jokaisella suomalaisella on pelaamisesta kokemuksia ja suurin osa pelaa kuukausittain. Suosios-ta huolimatta pelaamista ei pidetä harrastuksena, eikä sen kautta saaduista kokemuksista paljoa puhuta.

Tämän Yamk- työn tarkoituksena oli löytää niitä merkityksiä, joita pelaajat eri elämänvaiheissaan pelaamisestaan saavat ja selvittää, miten näiden merkitysten pohjalta pelaamista voidaan hyödyntää nuorisotyössä. Aineisto koostui kuuden aikuisen kertomuksista, jotka saatiin yksilöhaastatteluissa pelitarina- metodia käyttäen. Tarinat analysoitiin aktanttianalyysilla, pelien toimiessa ak-tantteina.

Kaikissa pelitarinoissa korostui pelaamisen sosiaalinen merkitys. Pelaaminen yhdistää perheitä, kavereita ja ihmisiä ympäri maailman peliyhteisöiden kautta. Pelaamista kuvattiin jopa sosiaaliseksi työkaluksi. Merkityksellisenä koettiin myös pelien esteettisyys, pelien luoman haasteen voittaminen, uusi teknologia ja hedonistiset kokemukset pelien parissa.

Opinnäyte osoittaa muiden tutkimusten tavoin, että pelaaminen on merkityksellistä toimintaa. Erityisen merkittäväksi sen tekevät pelit, joissa muiden pelaajien kanssakäymisen lisäksi pelaaja saa seikkailla vapaasti pelimaailmassa itseään identifioiden. Pelaaminen on minän kehitykselle merkityksellistä toimintaa, mutta se kärsii edelleen stigmoista, joiden korjaaminen vaatii kasvattajilta parempaa pelimaailman ja pelaamisen tuntemista.

Opinnäytteen tuloksia voidaan hyödyntää nuorten parissa työskennellessä monella tapaa. Nuorisotiloilla voidaan tutustua ja opetella käyttämään uutta teknologiaa. Pelien esiin nostamissa vakavissakin aiheissa on mahdollisuuksia syvälliseen keskusteluun, jota käydä nuorten kanssa.