Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on Suomessa lisääntymisikäisten naisten tavallisin hormonihäiriö, joka vaikuttaa tyypillisen oireistonsa vuoksi seksuaalisuuteen monin tavoin. PCOS:n kanssa elävät naiset voivat hyötyä osallistumisesta internetin välityksellä tapahtumaan tukiryhmään muiden vertaisten kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen ansiosta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa PCOS:n vaikutuksista seksuaalisuuteen ja tuottaa sen pohjalta oireyhtymän kanssa eläville etäyhteydellä järjestettävä workshop -tapahtuma. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, mitkä ovat PCOS:n vaikutukset oireyhtymän kanssa elävien seksuaalisuuteen ja voisivatko PCOS:n kanssa elävät vertaistuellisesti hyötyä etäyhteydellä järjestettävästä workshop -tapahtumasta. Työn tavoitteena oli myös lisätä tietoisuutta PCOS:n vaikutuksista seksuaalisuuteen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Viva - hankkeen ja Gynekologisen potilasjärjestö Korento ry:n kanssa.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän oireistolla, erityisesti aknella, ylipainolla ja hirsutismilla on usein merkittäviä vaikutuksia PCOS:n kanssa elävien seksuaalisuuteen. Heillä esiintyy monesti ongelmia ja tyytymättömyyttä omaan kehonkuvaan. PCOS:n liitännäissairauksilla, kuten masennuksella ja lihavuudella voi olla moninaisia vaikutuksia seksuaaliterveyteen. PCOS:llä voi lisäksi olla negatiivisia vaikutuksia oireyhtymästä kärsivien sosiaalisiin suhteisiin, erityisesti parisuhteisiin. Hoitajien antamalla tiedolla ja tuella sekä vertaistukea tarjoamalla voidaan tukea PCOS:n kanssa eläviä. Seksuaalinen toiminta olisi myös tärkeää ottaa huomioon PCOS:n kokonaisvaltaisessa hoidossa.

Osallistujien palautteiden perusteella on pääteltävissä, että opinnäytetyön aiheesta toteutettu workshop voi olla osallistujille hyödyllinen. Sekä opinnäytetyössä käytetyn aineiston että workshopiin osallistuneiden mukaan terveydenhuollon henkilöstön tiedot oireyhtymästä ovat usein puutteellisia, kun otetaan huomioon oireyhtymän yleisyys väestössä. Opinnäytetyön kannalta hyvä kehittämisehdotus olisi kouluttaa hoitoalan henkilöstöä, jotta tietoisuus oireyhtymästä lisääntyisi ja sen vaikutukset seksuaalisuuteen osattaisiin huomioida hoidossa paremmin.