Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia eettisiä ongelmia hoitajat kohtasivat neurokirurgisen potilaan hoitotyössä ja minkälaiset syyt johtivat tällaisiin tilanteisiin. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, kuinka sairaanhoitaja toimi eettisesti ongelmallisissa tilanteissa ja minkälaiset tekijät vaikuttivat eettiseen ongelmanratkaisuun. Saatua tietoa voidaan soveltaa käytännön hoitotyössä eettisiä ongelmia pohdittaessa.

Opinnäytetyön teoreettisena lähtökohtana oli neurokirurginen potilas, neurokirurgisen potilaan hoitotyö, eettisyys hoitotyössä sekä eettiset ongelmat neurokirurgisen potilaan hoitotyössä. Neurokirurginen potilas voi olla esimerkiksi aivovammapotilas, aivoverisuonisairautta sairastava potilas tai aivokasvainpotilas. Itsemääräämisoikeus ja sen rajoittaminen, sairaanhoitajan eettisen toiminnan perusta ja eettinen ongelma koottiin eettisen hoitotyön teoreettiseen lähtökohtaan. Eettiset ongelmat neurokirurgisen potilaan hoitotyössä rakennettiin neurokirurgisen sairauden aiheuttamien oireiden ja ongelmien, sekä eettiseen hoitotyöhön kuuluvien periaatteiden pohjalta.

Opinnäytetyön menetelmä oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla neljää sairaanhoitajaa, joilla oli kokemusta neurokirurgisen potilaan hoitotyöstä. Haastattelu toteutettiin tutkimustehtävistä nostettujen teemojen mukaisesti. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.

Tuloksista kävi ilmi, että neurokirurgisesta sairaudesta johtuen potilaan oma päätöksentekokyky ja itsemääräämisoikeus olivat heikentyneet. Potilas ei ymmärtänyt annettuja ohjeita ja tietoa ja hän ei itse pystynyt tarkoituksenmukaisesti ilmaisemaan itseään. Osalla neurokirurgisista potilaalla esiintyi sekavuutta ja aggressiivisuutta ja sen vuoksi hänet jouduttiin hänen oman turvallisuutensa vuoksi sitomaan lepovöillä kiinni sänkyynsä. Kun potilas ei itse pystynyt ilmaisemaan itseään, hoitajat sekä omaiset päättivät asioista potilaan puolesta. Kykenemättömyys ilmaista itseään aiheutti potilaassa usein turhautuneisuutta. Hätääntyneisyys ja ahdistuneisuus ja pelko olivat tunteita joita potilas saattoi kokea tilanteessa, jossa hänet jouduttiin sitomaan lepovöin. Vaativa hoitotyö kuormitti myös hoitajia. Hoitotyö vaati ajoittain hoitajalta henkisesti paljon, ja hoitaja saattoi väsyä. Potilaan itsemääräämisoikeutta tuettiin rauhallisella läsnäololla ja pyrkimyksellä saada tietoa potilaan omasta tahdosta apuvälineiden avulla. Työyhteisön tuki haasteellisissa tilanteissa koettiin tärkeäksi. Asioista pystyi keskustelemaan työyhteisössä useimmiten avoimesti, mutta toisaalta työyhteisössä olleet ristiriidat koettiin hoidon laatua laskeviksi tekijöiksi. Kehittämisehdotuksina olisi yhtenäistää sitomiskäytäntöjä ja lisätä hoitajaresursseja niin että korkealaatuinen eettinen hoitotyö olisi mahdollisempaa.