Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoidon näkökulmasta tutkittua tietoa kuuron viittomakielisen potilaan kohtaamisesta hoitotyössä ja laatia opas kuuron potilaan kohtaamiseen. Tavoitteena oli edistää kuurojen potilaiden hoidon laatua, tehokkuutta ja turvallisuutta. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena (n=13). Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Turun ammattikorkeakoulu.

Suomessa on arviolta 4000-5000 viittomakielistä kuuroa. Kuurot kokevat terveydenhuoltojärjestelmässä pelkoa, epäluuloa, turhautumista ja kommunikaatio-ongelmia. Kommunikaatio-ongelmat voivat vaarantaa potilasturvallisuuden, heikentää hoidon laatua ja vaikuttavuutta, oikea-aikaisuutta ja taloudellisuutta. Riskinä on hoidon aloituksen viivästyminen, lääkitysvirheet, ongelmat leikkauksen ja anestesian aikana ja se, että kuuro potilas saa vähemmän informaatiota hoitoonsa liittyen verrattuna muihin potilaisiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tietämys kuuroudesta ja viittomakielisyydestä on puutteellista. Henkilöstön kommunikaatio ja keskustelu kuuron asiakkaan kanssa on hankalaa, jos viittomakielen tulkkia ei saada paikalle. Silloin käytetään usein asiakkaan omia lähiomaisia, kirjoittamista tai huuliltalukua. Nämä eivät aina ole hyviä ratkaisuja.

Tutkimustuloksissa korostuu kommunikaation merkitys. Potilaalta tulee kysyä, mitä kommunikaatiomenetelmää hän käyttää mieluiten ja toive tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Tämä parantaa potilasturvallisuutta, sillä sujuva kommunikointi on välttämätöntä oikean diagnoosin, hoidon ja jälkihoidon kannalta. Viittomakielen tulkki helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten kommunikointia kuurojen potilaiden kanssa. Potilaan omat asiat eivät kuitenkaan ole tulkin vastuulla, eikä tulkki vastaa mihinkään kysymykseen potilaan puolesta. Tulkki ei myöskään varmistele potilaalta, onko hän ymmärtänyt asian, vaan potilaan ymmärryksen varmistaminen on hoitohenkilöstön vastuulla.

The objective of this thesis was to find out the existing data about encountering deaf, sign language using patient from the aspect of emergency care, and to make a guide for encountering deaf patients. The purpose is to promote the quality, effectiveness and safety of deaf patients’ care. The thesis was done as a narrative literature review (n=13). The commissioner of the thesis is Turku University of Applied Sciences.

There are around 4000-5000 sign-language using deaf people in Finland. Deaf people experience fear, suspicion, frustration and communication problems in the health care system. Communication problems can endanger patient safety, weaken the quality, effectiveness, timeliness and cost-effectiveness of care. There is a danger of delay from the beginning of care, medication errors, problems during surgery and anesthesia; and that the deaf patient might get less information relating to their care compared to the other patients.

There is an inadequate knowledge about deaf people and sign language among the staff of social welfare and health care welfare. Communication and discussion between the staff and a deaf customer can be difficult if there is no sign language interpreter present. In those situations the relatives of the customer, writing or lip-reading are often used. These are not always good solutions.

In the research results the significance of communication is clear. It should be asked from the patient which type of communication they would prefer, and it should be done as much as possible. This will ensure the patient safety, because effective communication is essential for getting a correct diagnosis, care and after-care. A sign language interpreter makes communication easier between health care professionals and deaf patients. Nevertheless, the interpreter isn’t responsible for patient’s own issues, nor will they respond to any questions for the patient. The interpreter won’t ask the patient if they understood what they were told – it’s the responsibility of the staff to make sure the patient has understood everything.