Kirjallinen opinnäytetyöni käsittelee kriittisesti nykytekijänoikeuksia, niiden tapoja toimia taiteen normittajana, miten niiden tämänhetkiset säädökset rajoittavat pahasti luovuutta ja sananvapautta. Tekijänoikeudet koskettavat nykyään meitä kaikkia ihmisiä. Teknologian kehityksen ansiosta nykyään kuluttaja on myös teosten mahdollinen luoja, levittäjä, välittäjä ja muokkaaja. Aihe liittyi taiteellisen opinnäytetyöni luomiseen, koska lyhytvideossani käytin oman kuvamateriaalin lisäksi tekijänoikeusvapaata videomateriaalia. Eri taiteenlajeja löytyy useita, jotka käyttävät suoraan toisten teoksia muokaten ne omikseen. Kuuluisimpia ovat poptaiteilija Andy Warhol ja readymade-taiteilija Marcel Duchamp. Nykyteknologia mahdollistaa eräiden teostyyppien, kuten elokuvien ja musiikin, tekemisen ilman suuria pääomia ja verkon kautta helpon jakelun. Ongelmaksi tulee lähes aina nykytekijänoikeus, joka estää lähes minkään jo olemassa olevan aineiston käytön ilman lupia, niistä neuvottelua ja lopulta niistä maksamista, vaikka teos ei menisi kaupalliseen käyttöön. Tekijänoikeuslain mukaan toisen tekemän teokseen käyttöön tarvitaan aina tekijän lupa. Tekijänoikeuden tarkoitus on turvata tekijää ja edistää taidetta. Tämän hetken tekijänoikeuslainsäädäntö on kuitenkin hyvin ristiriitainen sen tarkoitusperän kanssa. Jotta tekijänoikeus palvelisi luovuutta ja kulttuurin edistämistä, sen täytyy muuttua. En väitä ettei tekijänoikeutta pitäisi olla. Jokainen joka tekee luovan teoksen pitää saada siitä kunnia. Tekijänoikeudessa on nyt pahoja porsaanreikiä, joista isot yritykset ja järjestöt hyötyvät taloudellisesti. Inspiraatiota kirjoittaa tästä aiheesta tuli muun muassa nähtyäni internetin kautta ilmaiseksi RIP! A Remix Manifesto-dokumenttielokuvan. Sekä luettuani Ahto Apajalahden ja Kaj Sotalan Jokapiraatinoikeus-kirjan, joka on myös verkossa luettavissa ilmaiseksi.